Maria Efraimin tytär Helminen, osa II

 

Helmisen mummun tytär Impi, Fannyn pikkusisko, oli käynyt kansanopiston ja avioitui nuorena Martti Västilän kanssa, häntä sanottiin mettäpomoksi. Hänet hyvin muistan, tuuheatukkainen komea mies.

Pariskunta asettui asumaan Raivalan perukoille Hautamäki -nimiseen taloon. Muistan sanottavan, että se oli kylmillään oleva talo, joka oli hiljattain myyty pakkohuutokaupassa. Sieltä käsin Martti hoiti mettäpomon virkaansa. Jonkin ajan kuluttua poika, Olavi oli tulossa perheeseen. 

Olavin ollessa ehkä kaksivuotias Raivalasta tuli ikävä uutinen, Impissä oli todettu tuberkuloosi ja on paikka haussa Harjavaltaan. Poika oli pieni ja Viivi oli tuloillaan. Mummu ei hyväksynyt, että Olavi jää isänsä huostaan,.Mielihyvin Martti antoi pojan mummunsa huostaan. Näin sai Impikin sen puolesta olla huoleti parantolassa ollessaan. Jonkin ajan kuluttua Impi kotiutettiin. Hän muutti myös äitinsä hoiviin Helmiselle takaisin toipumaan. Martti jäi kortteeritaloon, josta Impin kuoltua muutti Parkanon kirkolle. 

Oltiin varmoja Impin paranemisesta, mutta tauti muuttuikin ”lentäväksi keuhkotaudiksi”, sillä nimellä sitä kutsuttiin. Viivi syntyi Helmisen mummun tuvassa Impin ollessa jo erittäin huonossa kunnossa. Viivi jäi sitten parin viikon ikäiseksi äitinsä kuoltua alle 30 -vuotiaana, olettaisin 28 -vuotiaana. Näin jäi mummulle kaksi pientä lasta hoidettavaksi. Mitään sosiaaliturvaa ei ollut, elettiin vaan mummun syytingin turvin. 

Kalle, Impi ja Onni ehkä saivat pienen rahaperinnön talon luovutuksessa Teolle. Teon emännälle Lauralle oli syntynyt hieman aiemmin Siiri -niminen tytär. Laura kävi Viiviäkin imettämässä vähän aikaa siellä mummun puolella. 

Eräänä päivänä Laura tuli nyytin kanssa, mikä oli saaliin kääritty meille, toi Viivin Fannyn hoiviin. Luulen, että se oli Fannylle yllätys, minulle on jäänyt sellainen mielikuva. Ehkä Laura oli katsonut, että hän on velvollisuutensa tehnyt lasta kohtaan ja nyt on Fannyn vuoro. Olivat ehkä Maria-mummun kanssa sopineet, että viedään lapsi vähäksi aikaa tädilleen. Maria-mummulla oli kolmivuotias Olavi hoidettavana ja kaksi miestä ruokittavana, Kalle sekä vielä alaikäinen Onni. 

Paljoa en muista Viivin meillä oloajasta. Tuskin paria kuukautta kauempaa oli kulunut, kun mummu haki tytön takaisin. Viivin ja Olavin isästä muistan mainitun, että harvoin kävi lapsiaan katsomassa, ehkä joskus antoi mummulle lapsien elatusapurahaa.  Sen muistan, kun olin mukana, kun Viivi vietiin takaisin mummolaan hevosella ja linjaanirattailla. Siellä kolmivuotias Olavi iloitsi, luuli, että nyt Impi tulee, hän kokoajan odotti äitiään, jota puhutteli Impiksi. 

Muistan, kun ikkuna oli auki ja ulkoa kuului jotain pörinää, lieneekö ollut eno-Kallen auton ääni. Poika otti jakkaran ja riensi ikkunan ääreen hokien ”Nyt Impi tulee, auto jo päritee”. Kaikilla oli itku silmässä. Mummu varmaan piti paljon yllä puhetta lapsen äidistä, mikä oli jäänyt vahvasti lapsen mieleen. Muistan vieläkin sen tunnelman, mikä siellä silloin vallitsi ja sen lysolin hajun, kun sairaanhoitaja oli käynyt desinfioimassa paikat. 

Eikä mummun raskas suru loppunut vielä siihen. Olavi oli saanut hinkuyskän, joka oli silloin erittäin vaarallinen sairaus. Impin kuolemasta oli kulunut ehkä vuosi, kun Kalle toi autollaan mummun tuomaan suruviestiä. Muistan, kun mummu tuli itkien sisään ja sanoi heti sisään tullessaan ”Olavi kuoli eilen, tukehtui hinkuyskään”. Voi sitä itkua ja surua, joka lamaannutti meidät mukulatkin. Äiti sanoi mummulle, äidilleen, pois lähtiessä ”Älkää sitä niin kauheesti surko, tallella Olavi on, näkee varmaan Impinkin”.  Muistan, että meillä vallitsi vähän aikaa jonkinlainen lamaannus. Sanottiin, pitikö mummun vielä tuokin kokee, eikö Impin lähtö ollut jo tarpeeksi kova isku. 

Tertun kanssa näitäkin asioista muistelimme monet kerrat, hämärästi kertoi Impi-tätiä muistavansa. Impi-tädistä muistan erään tapauksen, kun Impi on ollut meillä käymässä ennen Västilän Martin romanssia. Lähtivät äiti-Fannyn kanssa toripäiville Kirkolle, molemmilla oli polkupyörät. Se on jäänyt siitä Impin vierailusta mieleeni, kun sisarukset palasivat toripäiviltä. Impi näytti kotiväelle kaunista silkkihuivia. Äiti kertoi Impin saaneen sen Lassila ja Tikanoja -nimiseltä torikauppiaalta. Siitä lähtien olen tuntenut tuon Tikanoja -nimen. 

Elämä tasoittui sitten omiin uomiinsa hiljalleen. Viivi jäi mummun hoiviin aikuisuuteen asti, kunnes hyvin nuorena tykästyi naapurin poikaan, joka oli myös isovanhempiensa kasvattama. 

Kalle ja Onni perustivat omat perheensä. Viivi kasvoi ja varttui mummun hoivissa, kävi Raivalassa koulunsa. Isä-Martti oli avioitunut uudestaan. Parkanossa Viiville syntyi sisaruksia, joista ei kertonut koskaan. Helmisen Ollin kertoman mukaan Martti olisi ottanut Viivin uuteen perheeseensä, jonne Viivi sitten muuttikin. Kävi siellä vähän aikaa kouluakin, mutta äitipuoli ei sietänyt Viiviä puolta vuotta pitempään ja niin Viivi palasi takaisin mummun hoiviin.