Kesäisin meitä Fannyn tyttäriä oli melkein aina vuorotellen mummulassa, minä kaikkein eniten. Olemme sanoneet myöhemmin monta kertaa, että miksi meitä piti vielä mummun taakaksi viedä, kun mummulla oli muutenkin kaikenlaista elämisen huolta, etenkin silloin, kun Kalle ja Onnikin olivat vielä mummun hoivissa.
Joskus isänsä kuoleman jälkeen Kalle osti kuorma-auton, jossa sanottiin Teonkin olevan osakkaana, vähemmän kuitenkin muistan Teon sitä ajaneen ja käyttäneen. Kalle alkoi auton ostettuaan pitää liiketointa naapurin, Välimäen Ilmarin kanssa. Ostivat maakunnasta karja- ja puutarhatuotteita, kävivät niitä myymässä Tampereella. Luulen, että siihen aikaan ei vaadittu autoilijoilta ajokorttiakaan.
Vuosikymmeniä myöhemmin muistelimme Tertun kanssa tätä Viivin tapaustakin, olimme sitä mieltä, että kun Laura meille parin kuukauden ikäisen Viivin toi, niin eikö silloin Fanny ajatellut ottaa Viivi meille pysyvästi varttumaan aikuiseksi meidän muiden joukkoon. Sirkka ei ollut silloin vielä syntynyt. Olisi meidän muiden mukana oppinut tekemään kaikenlaista työntekoa, jota elämässä tarvitaan. Olisi miehelään mennessäänkin ollut hieman osaavampi perheen emäntä. Mahdollisuus olisi ollut käydä Raivalan mummolassa ”lomilla”.
Mummu teki kaikkensa Viivin hyväksi, että sai tytön ruokittua ja vaatetettua. Muistan mummulassa ollessani, kuinka naapurit toivat mummulle enimmäkseen miesten alusvaatteiden ompelemista. Joskus mummu ompeli miesten sarkahuosujakin.
Myöhemmin Peijariniemen Annikki kertoi muisteloissaan, että jotkut jättivät aina silloin tällöin maksamattakin työpalkkion. Kertoi, että mummu oli liian hyväntahtoinen pyytääkseen ompelupalkkaansa.
Helmisen mummulle oli aina kiva mennä. Mummulle kaikki lastenlapset olivat hyvin rakkaita, kohteli meitä aina hyvin lempeästi. Aina muistan ompelukoneen raksutuksen, kun mummu ompeli milloin Välimäen Teemulle, milloin taas Kulmalan Epulle punaraita flanellista (vanellista, sanottiin) alusvaatteita.
Kävimme tyttöporukalla viemässä tietoa, milloin mihinkin tölliin, että ompelukset saa tulla noutamaan. Niillä käyntimatkoilla meillä matkan varrella oli aina kivaa tekemistä. Saatettiin poikkeilla kulkiessamme sellaisissakin taloissa, johon meillä ei ollut mitään asiaakaan. Erityisesti mieleeni on jäänyt pieni harmaa Kulmala -niminen mökki, jossa kävimme muuten vaan. Muistan mökin pihamaan, jossa kasvoi ”ringenblummeja ja terffaaneita”. Samoin siellä nurkalla oli valkoruusupensaita. Pieni piha oli hyvin siisti, se on jäänyt mieleeni. Sitten mieleeni on jäänyt ne narisevat porstuan lattialankut.
Mökissä asui silloin vanhuuttaan lähentelevä pariskunta Sandra ja Eppu. Heillä oli tytär Aino, jota kutsuttiin Ainuksi, hänellä oli paha huulihalkio ja hän honotti. Me emme Ainun puheesta saaneet mitään tolkkua, vanhempansa kyllä ymmärsivät. Ainu oli riuskaotteinen kovan työihmisen maineessa oleva henkilö.
Raivalassa joskus ajellessamme olen pyytänyt kuskin ajelemaan Kulmalan tyhjälle tontille, muistojen pihalle, jossa kasvillisuus on ottanut majapaikan, presumaakin oli hävinnyt pusikoiden alle.
Liikkeessä käytiin isolla joukolla, vaikka rahaa ei ollut mihinkään ostoksiin, muuten vain uteliaisuuttamme. Mummu sanoi aina sitä pientä kauppapuotia liikkeeksi ja kaupan sijaintia Raitin risteykseksi, jonka virallinen nimi oli Raivalan risteys. Kankaanpäähän, Ikaalisiin, Parkanoon ja Laholuomalleristeyksessä erosivat tiet.
Paljon mummulassa oloajoilta on hauskoja muistoja. Mummulla oli syytinkilehmä, jota piti niin kauan kun jaksoi sitä hoitaa ja jonka täytyi sitten vanhuuttaan viimein antaa teurastettavaksi. Viiviltä mummu ei paljoakaan vaatinut töiden suhteen. Hyvin vajain emännän taidoin Viivi sitten hyvin nuorena siirtyi Lepistön Erkin siipaksi. Pariskunnan ensimmäinen lapsi Marja kuoli pian syntymänsä jälkeen.
Pariskunta asui mummun hoteissa jonkin aikaa, kunnes muuttivat pieneen majaan, jonka Erkki oli rakentanut Laholuoman tien varteen, mikä ei ollut lasten leikkitaloa kovinkaan paljon isompi.
Ellin kanssa kerran Raivalassa pyöräillessäni me kävimme
myös Viiviä tervehtimässä. Hänellä oli kaksi lasta silloin, kolmivuotias poika
Markku ja vaunuissa nukkuva vauva Ritva. Perhe muutti mummun kuoleman jälkeen
Tampereelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti