Helmisen Teon viulu

 

Helmisen Teolla oli viulu, jota soitteli aina joskus iltaisin. Silloisen musiikkikorvani mukaan soitti jopa kauniisti. Muistan sen viulun paikankin, se oli naulassa peräseinällä. Sieltä Teo sen joskus otti esille, pani polviensa päälle ja siinä alkoi sävelet soimaan. Ei asettanut viulua leukansa alle, vaan muista soittajista poiketen asetti polvilleen ja säveliä alkoi tulla. Vierikon Arvokin kävi sitä viulua vinguttamassa, mutta se kuulosti kyllä kissan tai kiusatun kissan naukumiselta. 

Kerran, kun aikuisväki oli heinäpellolla, sanoin Lillalle ja Tertulle, että mennään mekin soittamaan sitä viulua niin ettei kukaan tiedä. Menimme sisälle, mutta viulu olikin onneksi niin korkealla, että emme yltäneet siihen. Mene ja tiedä, kuinka siinä olisi käynyt! 

Mummun kanssa kävimme kaupoilla liikkeessä, miksi mummu vallan sitä kauppaliikettä nimitti. Sanoi meille, että tulkaa, mennään käymään liikkeessä, tai parkanolaisittain ”liikkees”. Sinne mentiin riemumielin, joskus oli pienemmätkin, Annikki ja Viivikin mukana. Mummulla oli aina samat asiat liikkeeseen; korppupussi, toppasokeria, kahvia, sikuria, ompelija kun oli, niin joskus rullalankaakin. 

Eräällä kauppareissulla poikkesimme mennessämme suutari-Vikin mökillä, minne mummu jätti kenkänsä korjattavaksi. Suutari-Vikin mökki oli Laholuoman ja Lukkarinojan risteyksien välillä tien varressa, sitä ei ole enää vuosikymmeniin ollut pystyssä. 

Muistanpa senkin, kun Vikki toi mummun korjattuja kenkiä mummulle, niin siinä sovittiin, että mummu vastapalveluksena korjaa Vikin vaatteita. Minulla on muistikuva, että Vikki oli yksineläjä. 

Välimäki metsän takana oli paikka, jossa joskus käväistiin, Allin koti. Siellä ei koskaan temmelletty, vaan Alli lähti meidän mukanamme Helmiselle. Välimäki oli myöskin pieni harmaa mökki, jonka perheen vanhemmat olivat Teemu ja Maija. Kerrankin siellä käydessämme Teemu makasi tuvan perällä sängyssä. Lilla ja Terttu sanoivat, että siinä on keuhkotauti. Siihen aikaan oli melkein joka talossa ja torpassa joku keuhkotautinen. 

Teemu kuoli kauan sairastettuaan, tarina kertoo niin. Maija oli elänyt hyvin vanhaksi, asui myöhemmin nuorimman poikansa Reinon luona Tampereen seutuvilla. 

Välimäen vanhempi poika Ilmari oli suupaltti, teki aina kaikenlaisia kepposia toisille. Meillä Mäkelässä joskus rakennustöissä ollessaan, kun olivat pirtissä ruokataukoa pitämässä, alkoi vähän sataarapsutella, sanoi Kaleville, mene poika kattoon, sataako saunan takana. Muistaakseni Ilmari ei onnistunut, kun kaikki alkoivat nauramaan. Kalevi arvas, että se oli huijaamista. 

En tiedä, mihin katosi lapsuuskaverini Välimäen Alli. Kaikki ne, joilta olen myöhemmin kysellyt, eivät ole tienneet Allin elämän vaiheista mitään. Peijariniemen Annikki joskus muisteli, että Alli olisi nuorena tyttönä mennyt palvelukseen kotiapulaiseksi Tampereen puoleen ja jäänyt sille tielle. 

Rikun talolle Holmalaan nämä olemiset ja käynnit jäivät paljon vähäisimmiksi. Ne olivat lähinnä sellaisia viikonloppukäyntejä, kolmen päivän vieriluja ja vähän myöhäisemmällä iälläkin niin, että oltiin jo koululaisiakin. Paljon sielläkin puuhailtiin kaikenlaista. Elle ja Laura vierailivat aina vuorostaan meillä. Elle näitä aikoja joskus muisteli, silloin kun pelattiin pesäpalloa, hypättiin ruutua ja narua ja muisteli sitäkin, kun opeteltiin meidän suulissa tanssaamaan porukalla, etenkin jenkkaa. Kallion Elvi näytti, kuinka jenkkaa tanssitaan ja kuinka Kalevi oli tanssioppilaita häirinnyt koko ajan.