Vielä on lunta niin paljon, että en pääse viisihaaraista kuningatarkoivuani tervehtimään tuonne Ylikosken ja Mäkitalon rajalle. Se ylväänä seisoo latvat kohti taivasta ja viettää jo vanhuuden päiviään. Rapistumisen merkkejä siinä on ollut jo jonkin aikaa. Luulen, että kuitenkin vielä vuosiakin levittää vehreät oksansa kesän tullen joka ilmansuuntaan ja näyttää valtiattaren asemansa.
Postilaatikolla käydessäni pysähdyn useinkin tervehtimään jättiläiskoivuani, en tosin nyökkäile, muuten Maria ja Jari voisivat ihmetellä, että taikojako tuo tekee! Sillä on seuralaisena ympärillään pienempää puukasvillisuutta. Ei ole ollut vielä sellaista myrskytuulta, joka olisi jonkun sen haaroista taittanut, eikä salama ole löytänyt siitä kohdetta, vaikka kiukunpuuskissaan varmaan on yrittänytkin.
On ensimmäinen päivä huhtikuuta v. 2019 ja aprillipäivä, jolla päivällä ennen muinoin oli oma merkityksensä. Voi sitä riemua, jos sattui saamaan jonkun, vaikka kaverin huijatuksi. Etenkin koululaisten keskuudessa siitä riemuittiin. Usein kuului: ”Aprillia, aprillia, syö silliä”! Kukahan aikoinaan tuonkin lystin oli keksinyt?
Aikaisemmin maaliskuulla laskiaisena kelkkamäessä huudettiin: ”Hoi roikinaa! Pellavat kuin silkin suonia, räätikät ku nurkan päitä!” Tätä toivoteltiin seuraavalta kesältä. Ne pitkät pellavat ja nurkanpään kokoiset räätikät (lantut), ne oli tervetulleita joka taloon ja torppaan.
Lumi sulaa perin hitaasti. Minun toivomaani tulvajokea ei taaskaan nähdä. Tuo lumen paljous olisi voinut sulaessaan saada joen tulvimaan, jos se olisi vauhdikkaasti sulanut. Monien vuosien takainen, tai monen monia vuosia kestänyt sama jokinäytelmä uusiutuu tänäkin keväänä. Ei jään rytinöitä eikä suuria polskahduksia kuulla tuolla tummalla virralla.
Aurinko paistaa, mutta kylmä pohjoistuuli sammuttaa auringon
lämpöä, joka viluiselle ihmiselle on myrkkyä. Tätä se aina on melkein joka
vuosi noiden säätilojen kanssa. Elele siinä mukana vaan, nöyrästi otetaan
vastaan, mitä annetaan, siihen raamatussakin kehotetaan.
Mutta kuitenkin muistelen kaiholla niitä tulvakeväitä, kun
Äijänojan silta ui jäiden joukossa Kallion siltaa kohti, se joinakin keväinä
liittyi Äijänojan sillan kaveriksi seikkailulle kohti Haavanlammia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti