Vasellin perhe

 

Keräsin joulukoristeet tänään odottamaan seuraavaa joulua taas kerran. Pakkasta on 6 astetta, hämärä pilvinen päivä. Tein kelkkailukeikan Vesasen sillalle, kelkkakeli oli mahtava. Ihailin sillalla näkymää joen varrella. Käsittämättömän upea talvinäkymä, Luoja suurta taidetta, aivan uskomatonta! 

Kun kelkkailin tuolla risteyksessä sekä sillalla, mieleeni tuli Leinon runoon sävelletty joululaulu, joka alkaa sanoilla: ”Mökit nukkuu lumiset”. Katselin ja ajattelin niitä lumisia mökkejä, mitä siinä risteyksen ympärillä autioina seisoo. Huhtamäki, eli Koivisto, Lempin pirtti, Karboffi, eli Männistö, Ylinen, silta-Henttonen, Leon pirtti. Muistelin aikaa, kun kaikilla näillä pihatantereilla oli eloa ja elämää ja valoa näkyi ikkunoista. Kadonneisuus on ollut suuri. Koko risteystienoo on apaattinen. Lieneekö koskaan enää ihmiseloa nähtävissä näillä tantereilla, siis näiden tantereiden asukkaita, ketä he nyt sitten olisivatkaan. 

Maailma on vain kallistunut siihen suuntaan, että pieniä kyläyhteisöjä pyyhkiytyy pois. Näin se on. Pysähdyin taas tapojeni mukaan Ylisen kohdalla. Muistelin, näin sieluni silmillä Eevan navettapolulla sinapinkeltainen essu edessään kantamassa pientä maitokannua tupaan. 

Näin jopa vielä paljon kauemmaksi menneisyyteen, jossa Ylikosken Toivo-vainaa rakentelee tuparakennustaan, ehkä jo taudin ensioireet seuranaan. Näin myös nuoren Toivon istuttamassa tienvarsikoivuja, joista kasvoi aikanaan pitkä ja mahtava lehtikuja ja jota lehtikujaa ei Toivo koskaan päässyt näkemään alkuvaihettaan pidemmälle. 

Potkaisin samalla kelkkalenkillä hyvän kelin houkuttamana Karboffiin, eli Männistön kohdallakin. Muistelin perhettä, joka siinä aikoinaan asusti. Oli vanhemmat Hilta ja Vaselli (Vasili), lapset Hilja, Aune, joka oli kansakoulussa paras koulukaverini, sitten oli Toivo, pari vuotta Aunea nuorempi ja ”iltatähti” Ismo, joka on muistini mukaan 35-36 syntynyttä ikäluokkaa. 

Vaselli oli kovaääninen, laulavalla puheäänellä puhuva mies Vienan Karjalasta Uhtualta tänne eksynyt kaupustelija, joka oli joutunut silloin Kaharin Hiltan lumoihin ja näin jäänyt tänne Suomen Jokivarrelle isännöimään Männistön torppaa. Olivat Hiltan kanssa aluksi asettuneet asumaan Korpelan pikkumökkiin, johon mökkiin Lehtilän Vihtorikin perheineen asettautuivat siksi aikaa, kun Lehtilän talo joen takana valmistui. Kuuleman mukaan Vasilin vanhin tytär Hilja on syntynyt siellä Korpelan mökissä heidän siellä asuessaan. 

Lapsena kävimme pyhänseutuaikaan Männistönkin pihatantereilla karkaamassa. Samoin Aune oli meillä usein vastavierailulla. Koulua käydessämme Aune ja Toivo saivat koulukiusaajilta aina joskus kuulla ryssänimityksen. Siitä seurasi joskus kaikenlaisia välikohtauksia. Kerrankin Taulun Veikko haukkui Aunee ryssäksi. Aune kanteli tämän opettajalle, Soinille. Soini puolestaan otti Veikon puhutteluun koko luokan läsnä ollessa. Soini sanoi Veikolle ”kovat sanat” ja alkoi puhua sorretusta Itä-Karjalasta, Suomen heimosta, jonka jäsen Karboffin Vasilikin oli. En muista, saiko Veikko siitä mitään arestia. 

Kerran palattuamme taas koulusta kotiinpäin sillä isolla joukolla, mikä siihen aikaan oli yleinen näkymä maantiellä. Aune ja Kuusiston Kalle alkoivat teillä tappelemaan keskenään. Silloin Aune sai taas kuulla ryssä -nimityksen. Aune ei silloin kannellut opettajalle. Oli kertonut isälleen Vasilille. 

Eräänä päivänä taas palatessamme koulusta ja päästyämme Männistön kohdalle, Kuusiston Kalle joukossa mukana, Vasili tuli pirtistä meluten kovalla äänellä. Se haukkui meidät koko joukon, mistä Kalle sai suuremman osan. Kaikkea emme Vasellin puheesta ymmärtäneet, kun se kiihtyessään alkoi puhua karjalan kielellä, näin sen jälkeenpäin olen tajunnut. Seuraavana päivänä emme tapausta enää kovinkaan muistelleet, oltiin taas kaikin kavereita. 

Aunen tie johti heti kansakoulusta päästyään pikkupiiaksi Niinisaloon johonkin perheeseen, myöhemmin kauppa-apulaiseksi vähän yhteen ja toiseen liikkeeseen. Pomarkusta joku Leppäsen Vilho nappasi Aunen emännäkseen. Näin Aunesta tuli pomarkkulainen ja neljän tyttären äiti. 

Muistelen, että Vilho toimi muurarina ja Aune kävi töissä jossain verstaalla. Ensimmäiset vuodet lienee ollut kotiäitinä, kun tyttäriä alkoi syntyä taajaa tahtia. 

Hilja oli vuoden verran nuorena ihmisenä sedällään Mikolla taloudenhoitajana mansikkapitäjässä Suonenjoella. Mikko, Vasilin veli oli vanhapoika ja näin alettiin kylällä epäilemään, että Hilja meni sinne perintöä kyttäämään. Ainakin Palomäen Lempi oli vahvasti sitä mieltä, kun sanoi, että Hilja meni setää auttamaan ja samalla ompeluoppiin. Perinnönjaosta ei kukaan tiedä, mutta Hiljasta tuli kuitenkin kyläompelija. 

Toivo löysi elämäntoverin Pomarkun Tuunajärveltä. Kuoli nuorena. Ismon tie johti Helsinkiin tietääkseni joihinkin armeijan tehtäviin ja on ainoa tällä hetkellä elossa oleva Vasilin lapsista.