Vihon

 

Siitä ”vihonolemisesta” muistan tapauksen, jolla jutulla vielä hiljattain Tertun kanssa naurettiin. Meillä oli lammaslaidun alueella, joka pistää sillankorvasta Kallion suuntaan päin, pieni peltokaikale. Kerran lampaat onnistuivat hyppäämään sen aidan yli, siis raja-aidan yli Kallion puolelle. Tekivät siellä ohrapellossa vähän pahojaan. Kallion emäntä hermostui siitä niin, että tuli meille tuohduksissaan, kohotti käsiään korkeutta kohti ja sanoi, että raja-aidat täytyy olla niin korkeita, että pilviä piirtää. 

Aidat oli silloin aidaksista tehtyä risuaitaa. Lehmälaidunaidat oli silloin jo tosin piikkilanka-aitoja. Sitten joskus myöhemmin samana kesänä oli sellainen traaginen tapaus, että Kallion lammaskatraasta eksyi isosarvinen pässi meidän lampaitten joukkoon ja alkoivat meidän isosarvisen pässin kanssa puskemaan. Ottivat vauhtia ja meidän pässi puski Kallion pässin hengiltä. Siitäkös ilo syntyi. Oikein kunnon suomalainen vahingonilo muistaen sen Kallion emännän kovan tuohtumuksen siitä raja-aidasta. Joku siitä muistaakseni kävi ilmoittamassa, Paavo tuli ja korjasi raadon pois. 

Silloin Fanny oli pitkän aikaa käymättä Kalliolla ja samoin Kallion emäntä eli Tilta oli käymättä meillä. Näin naapurit olivat vihon keskenään pitkän aikaa. 

Kallion Tilta ja Mäkisen Selma olivat vihon keskenään siitä syystä, kun Selma epäili, että Tilta viekoittelee Kallee häneltä. Tilta oli leskinainen. Kallion Pranssi oli kuollut v. 1937 kurkkutuberkeliin, niin kuin sitä sairautta silloin sanottiin. Selma oli joskus haukkunut Tiltan, kun Tilta oli mennyt pyytämään Kallee sikaa tappamaan ja niin alkoi naapureiden vihanpito. Elle kertoi joskus vuosikymmeniä myöhemmin, että vaikka hänkin kävi Selmalle puhumassa, että mummu ei vokottele kenenkään miehiä, Selma ei ottanut kuuleviin korviinkaan hänen vakuuttelujaan. 

Kallion emäntä ei sen jälkeen uskaltanut Kallee pyytää minkäänlaisiin apuhommiin. Elle sanoi vielä, että Kalle oli niin kauheesti Selman ”tossun alla”. Selma kävi meillä paljon kylässä eikä ollenkaan tykännyt Lehtilän Vihtorista ja Iidasta. Iida oli joskus loukannut Selmaa pahalla puheella, jonka Selma hyvin usein otti puheeksi meillä käydessään. Lehtilän Vihtori arveli, että Selma on kommunisti eikä mielellään ottanut Selmaa kylälle järjestettyyn yhteiseen vaalikyytiin, kun sattui vaalien aika. Selma lähti kävellen äänestyspaikalle Suurenmaan kylään, kun Selma huomasi, että hän ei ole kovin toivottu niihin vaalikyyteihin. 

Muistelen, että Kalle ei käynyt äänestämässä ollenkaan. Selma oli ainoa, jota sillä kyläaukealla epäiltiin kommunistiksi. Se osoitti vain, että Selmalla oli omia aatteita, niin kuin järkevällä ihmisellä yleensä on, vaikka muu kyläkunta ajatteli toisin. 

Mäkisen Kallen ja Kaharin Lempin veli rakensi aikoinaan mökin Ylinevan perukoille keitaan syrjään. Tiedossani ei ole, keneltä Elli ja Toivo Kahari tämän maapalstan ostivat. Paikka oli niin syrjässä, että tuskin yhdenkään naapurin valot sinne tuikkivat. En käynyt siellä koskaan niiden asukkaiden siellä eläessä. 

Myöhemmin sen paikan jo autiona ollessa kävin siellä useinkin. Minua on aina kiinnostanut paikat, jossa on joskus asuttu. Istuin siellä kivellä ja kuvittelin Ellin ja Toivon siinä ympäristössä. Niillä oli poika Teuvo ja siellä Kankaanrannassa asuessaan syntyi tyttö Eini, joka ihan vauvaiässä kuoli. Pientä vainajaa Koskisen Annikin oli pikkuplikkana äitinsä kanssa käynyt katsomassa. 

Elli ja Toivo joutuivat pakkohuutokaupan kautta sieltä kuitenkin lähtemään. Muistelen, että sen saivat haltuunsa silloin Kallion Franssi ja Moision Nestori, kunnes se Toivon kuoleman jälkeen palautui Ellille ja Ellin uudelle miehelle Kauralan Kallelle. Sen jälkeen paikka siirtyi mutkien kautta Lehtilän Vihtorille.