Erittäin kolea juhannusaaton alku, asteita plus 10. Ei hallaa yöllä, vaikka ennustettiin vielä useammaksi yöksi viime viikon puolella. Saattoipa Puhurin poika jossain Suomen kolkassa käydä viime öinä vierailemassa. Ennusteiden mukaan ei vaara ole vieläkään poistunut, että ei sitten rantasäitä näillä näkymin ole tiedossa.
Oli runsaan viikon ajan erittäin kesäisiä aurinkoisia päiviä ja näin luonto puhkesi täyteen kukoistukseen kaikkialla. Oli siinä niitä hienoja keinuttelu- ja vaeltelupäiviä ja näin mummuparka sai eläytyä entisiin juhannusmuisteloihin.
Muistelin, kuinka kiireisiä viikkoja vietettiin siellä koti-Mäkelässäkin, kun ennen juhannusta piti tehdä kaikenlaisia suursiivouksia navetan pesusta alkaen. Samoin pirttirakennuksessa käytiin huoneet läpi suursiivousta tehdessä. Matot kannettiin jokirantaan pestäväksi, samoin talvivaatteet. Miesten sarkahousut saivat oikein ”isänkädestä” juuriharjalla ja taas ison pyykkipadan alla roihusi tuli. Tällainen meno se oli vähän joka huushollissa saada nämä hommat alta pois ennen heinäaikaa.
Kesät oli aina yhtä työstä työhön tramppaamista. Toisaalta nämä kotipiirissä tehdyt siivous- ym. siihen kuuluvat työt olivat joskus jopa hauskojakin, niin kuin nuo pyykkihommat jokirannassa.
Heinätöillä alkoi sitten taas kova urakointi korjuutöiden kanssa, niitä kesti joskus syysmyöhäiselle, jos sattui olemaan sateinen syyspuoli, kuten usein oli. Siinä sitten heilui haravat, hangot, lapiot ja kuokat vähän jokaisen vielä keskenkasvuisenkin kädessä.
Näin sitten meilläkin Mäkelässä puuhailtiin sitä mukaa kuin kukin meistä olimme kansakoulun lopettaneet. Töihin vaan lujasti kiinni, näin perheessä oli ilmaista työvoimaa käytettävissä ja talo vaurastui. Näin se toimi joka talossa ja torpassa.
Lapsuuteni juhannusmuistoista on jäänyt mieleeni lähinnä uudet saunavihdat, pirtin koristeleminen koivunoksilla ja juhannuspäivän viilinsyönti ja siistityt paikat.
Meille pystytettiin Sorrinaukeella ensimmäisenä lipputanko. Muistan, kun useampi mies oli sitä valtavan pitkää riukua nostamassa. Taisipa olla juhannusaamu, kun isä-Väinö nosti lipun tangon päähän. Silloin ei olut vielä sodan muistopäivien liputusta. Vappuliputusta ei koskaan ollut, enkä tiedä, koska se tapa otettiin käytäntöön. Muistan, että silloin oli vain juhannus ja itsenäisyyspäivä, kun ainakin meillä liputettiin.
Olen suunnitellut taas käyntiä Mäkelän mäellä jonakin
lämpimänä kesäpäivänä, jos Luoja suo, muistelemaan entisiä ja tunnelmoimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti