21.1.2020
On lähes 8 kuukauden tauko, kun viimeksi olen näitä muistiinpanojani kirjoittanut näihin vihkosiin. Tuli nimittäin oikein sairauksien sarja sairaaloissa makaamisineen. Kynä ei ole yrityksistäni huolimatta lähtenyt liikkeelle, keskittyminen kirjoittamiseen on lopahtanut heti.
Takana on kesä 2019, syksy, joulu pyhineen. Eletään tammikuuta v. 2020. Olen saanut lisäaikaa vielä toistaiseksi, kuitenkin olen sellaisessa kunnossa, että pystyn vielä elelemään täällä rakkaalla kotiseudulla ja etenkin tässä rakkaassa ”mummunkamarissani”, jossa kotihoitajat käyvät kolme kertaa viikossa palvelemassa pikku puuhissa ja tarkistamassa kuntoa, ehkä lähinnä siksi.
Vierailijoita aina poikkeilee ja käy juttelemassa. Viihdykettä on lukemisessa, ristikoiden ratkomisessa, televisiokin antaa aina joskus mielenkiintoista ohjelmaa.
Näin on menty tätä terveyden kannalta katsottuna vaikeeta aikaa. Ei se terveydentila 95 -vuotiaalla liene kenelläkään mitään ruusuilla tanssimista olevan. Olen kiittänyt Luojaa kaikesta hyvästä, mitä olen saanut.
Huomenna on uusi päivä. Tuleekohan pakkasherra tänä talvena
meitä ollenkaan tervehtimään?
23.1.2020
Viime yö meni taas voitelujen merkeissä. Säryt ja kivut iskivät niin kuin niiden tapana on ollut pitkän aikaa, jo monet vuodet käydä kimppuun yleisesti öisin. Kaikkea sitä kokee, kun vanhaksi elää, sanoi vanhakansa ennen.
Kotihoitaja tulee huomenna taas suihkutteleen, mikä ei ole kovin mukava kokemus. Itsekin sen voisin suorittaa.
Linnut ovat olleet poissa koko talven, saaneet ravintonsa luonnosta. En ole tinttejäkään nähnyt koko talvena, enkä muitakaan talvilintuja. Joskus harakka tai varis lentelee kynnöspellon päällä. Oravan olen joskus nähnyt luhtin katolla. Mielelläni olisin nähnyt edes yhden sudenkin juoksevan tuolla pellolla. Niitä on muuttanut näille seuduille, tehneet pahojaankin Suurimaalla. Niitä ei pyssymiesten saa ampua, ei Lehtilän Jounikaan, vaikka pihapiiriin tekisivät vierailuja koiria vainotakseen. Näin tänä päivänä!
27.1.2020
On hiljainen päivä. Samalla Viljon nimipäivä. Ensimmäisenä muistan Häklin Viljon Kirkolta, hän oli naisten naurattaja vitseineen ja pyöri joka päivä Kirkonkylän katukäytävillä ja oli Karjalan hiitolalaisia ja oli täydellisesti säilyttänyt Karjalan murteensa. Viljon kuolemasta on ainakin jo 10 vuotta. Oli se vaan hauska vekkuli se Viljo!
Puhelin ei ole kilissyt pitkään aikaan. On päiviä, jolloin kilisee useammankin kerran päivässä, sitten on taas pitkä tauko. Tuon äänen sortumisen takia en itse useinkaan soittele kyselemään kuulumisia.
Käyn tutkailemassa ulko-ovella, vieläkö lunta satelee ja sitten jatkan Iranin entisen shaahittaren elämäkerran lukemista. Piste!
1.2.2020
Olen lukenut lainakirjoja toisensa perään, ”sivistystä” on ollut tarjolla runsain mitoin. Paikkojen kivistystä on ollut noiden sateiden takia, niin kuin aina ennenkin. Voideputkilolla pitää käydä öisin, joka sitten vähän rauhoittaa. Näin se on!
Hoitaja kävi eilen taas suihkutuskäynnillä. Voisin sen hoitaa ihan itsenäisestikin, mutta kun kerran siitä on maksettu, niin siitä sitten vaan hynttyitä pois päältä, kun hoitaja saapuu. Mukavia naisia nuo hoitajat jokainen, mainittakoon sekin!
Pimeys on tullut maiseman ylle, yötä kohti mennään, samoin seuraavaa aamua kohti. Eletään koronaviruksen aikakautta!
13.2.2020
Minun vointini ovat olleet useinkin siellä miinuksen puolella, niin kuin ne ikäihmisillä pakkaa aina olemaan. Ulos tekisi mieli mennä, mutta yksin kun olen, niin on kai parasta pysytellä sisätiloissa. Mirja kävi koiran kanssa, toi postin laatikosta. Ei olut kuin vähän aikaa.
Huomenna on ystävänpäivä. Sain Birgitalta kortin, siitä tulin tietoiseksi, että sellainen päivä taas on. Kukahan senkin on keksinyt?
On se hiljainen tuo tie. Ei edes Korvalan miesten jättikoneet ole olut liikkeellä, ne ovat antaneet eloa tuolle kylätielle.
Lueskellut olen lainakirjoja, työnalla tällä hetkellä on
Matti Lepäntalon toimittama kirja nimeltään ”Tarua ja totta Kankaanpäästä”. Se
on kirjoitettu vanhalla Kankaanpään murteella. ”Sooli siinä. Molin miälissäni,
kun mulle tuli kirijet”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti