Tulen takaisin

 

Silloin kun olen mennyt, tulen takaisin.

Tulen keijuna kevätusvan mukana,

joka leijuu sulamassa olevien hankien yllä.

Tulen luoksenne lapsuuteni sinipiikana,

joka metsämättäillä tanssii ja joka puunoksalla istuu ja huhuu

ja joka huntua huiskuttaa.

 

Tulen kesän kukkina, kissankelloina, sinikelloina,

kissankäpälinä, päivänkakkaroina, auringon loisteena.

 

Tulen takaisin silloin, kun puut huminoivat

ja metsän orkesteri soittaa Beethovenin Jumalan kunniaa luonnossa,

olen yksi orkesterin jäsenistä.

Olen luonanne silloin, kun tuuli kuiskaa hiljaa: Täällä olen.

 

Tulen takaisin syksyn pimeydessä,

silloin kun syystuuli ravistelee syksyn lehtiä maahan

ja silloin, kun tähdet syttyvät syystaivaalle.

Olen siellä taivaan tähtenä korkeudessa,

monta tähteä seuranain, kokonainen sukupolvien saatto

iloisesti vilkuttamassa teille maan lapsille.

 

Olen luonanne silloinkin, kun talven pakkaset

ja tuimat tuiskut valtaa maan.

Olen keijukaisena tuulen ja tuiskun keskellä,

liidän halki ilmojen lumihiutaleet leikkitovereinani.

 

Tulen takaisin taas, kun joulu koittaa,

tulen jouluenkelinä tuomaan jouluviestiä

ja toivottamaan rauhaa maan päälle.

Olen näkymättömänä keskellänne,

jos oikein tarkkaan kuuntelette,

kuulette, kuinka toivottelen kaikille joulurauhaa

vain hiljaa kuiskaamalla.

 

Tulen keväällä taas, kun muuttolinnut palaavat,

olen lintuna lintujen joukossa.

Tuon kevään ilosanomaa korkeuksista.

Viestiä häneltä, jota tottelee Taivas ja Maa.

 

Lentelen peippona oksalta oksalle,

kerron kaipuustani tähän seutuun,

näihin vainioihin ja näihin metsiin.

Istun ikihaavan oksalla,

jossa viritän kauneimmat säveleni tälle seudulle ja tälle maalle,

joka minut joskus teki ja kasvatti sellaiseksi ihmiseksi,

joka minusta tuli ihmisenä ihmisten joukkoon.

 

Tulen juhlavieraaksi juhlienne keskelle,

tulen itkemään itkevien kanssa

ja iloitsemaan iloitsevien kanssa.

 

Tulen käymään aina kevään, kesän, syksyn ja talven tullen.

Tulen sieltä, missä keinuu se kultakehto

ja minut otetaan aina riemulla vastaan,

metsät, niityt, kukkakedot, lintujen laulupuut,

ikikuuset, myrskyt ja tuulet.

Ihan kaikki ja kaikkialla.

 

  

Tällaisissa tunnelmissa eräänä keväisenä päivänä v. 2011, silloin kun talvi ei millään eikä mitenkään olisi hellittänyt otettaan, vaikka kevät yritti keikkuen tulla. Ja tulikin!