Toivottavasti joku saa selvää tästä minun tekeleestäni. En ole koskaan ollut kovin huolellinen tämän kirjoituksen kanssa. Minulla on näitä tekeleitä tuolla laatikon pohjalla 10 vuoden ajalta pinoittain.
Minulla on ollut tarve kirjoittaa tarinoita muistiin lapsuus- ja varhaisnuoruuteni ajoilta noin vaan pintapuolisesti, lyhyesti. Jokaisen henkilön kohdalla olisi kertomisen aihetta hyvinkin paljon. Samoin kaikkien asioiden ja tapahtumien suhteen.
Minulla on muistitietoja tavattoman paljon noilta menneiltä ajoilta kolmivuotiaasta lähtien. Muistan jopa eri tilanteissa käytyjä keskusteluja. Tässä on tietysti auttanut se ääretön uteliaisuus ja kiinnostus, mikä minulla oli aikuisten asioita kohtaan, vaikka se oli kiellettyä mukuloitten uteliaisuus.
Sorrinperän aukeella syntyi lapsia tiuhaa tahtia, niin kuin kaikkialla Suomen maaseudulla, se oli yksi sellainen asia, johon ei lapset saaneet kajota millään tavalla uteluineen ym. Meidän naapurin, Kaharin Kallen torppaan syntyi vauva taas kerran. Tietämättömiä kun oltiin, Terttu halusi tietää, kuka sen sinne toi. Oli vähiltä, että äiti ei tarttunut tukkaan kiinni: ”Semmosia ei tartte kysellä!” Tai sitten valehdeltiin joenpohjat ja saunanparven aluset.
Tämä vaan siksi, kun ajattelee nykypäivää, ihmetellä vaan
täytyy, kuinka suuri elämänmuutos tähän aikaan tultaessa on tapahtunut joka
tasolla. Ihmisten raaistumisessa vaan ei ole tapahtunut muutosta parempaan
suuntaan, kun seuraa televisiouutisia ja lukee sanomalehtiä. Pyssyt paukkuu ja
puukot heilahtelee televisioruudussakin joka ilta. Kehitys tuo tullessaan noita
varjopuoliakin, se on vaan hyväksyttävä. Kenties?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti