Selman päivä

 

 

Näin Selman päivänä muistelen meidän kylän kahta Selma-nimistä naishenkilöä, Pajusen Selmaa eli Pajuskaa, millä nimellä Pajun Selma kylällä tunnettiin, Mäkisen eli Kaharin Selmaa, joka ison katraansa kanssa eleli siellä Mäkisen mäellä ja jonka aviomies oli monitoiminen Mäkisen Kalle. Koskaan ei mainittu Kaharin Selma ja Kalle nimeä, olivat vaan torppansa nimeksi antaneet tuon Mäkisen, jolla nimellä sitten vallan kulkivat. 

Nuo molemmat Selmat olivat työteliäitä, topakoita naisia. Pajuskan perhe jäi pieneksi sen ajan huomioon ottaen. Saivat Franssin kanssa kaksi lasta, Eevan ja Vilhon. Selman aikaisemmasta liitosta syntynyt Suoma siirtyi emännäksi Moisiolle leskeksi jääneelle Nestorille. 

Näin Pajuska oli kylällä kysytty apuihminen, kykeni vähän Kaharin Lempin lailla toimimaan monenlaisissa tehtävissä. Kun taas Mäkisen Selma oli sidoksissa suuren perheensä huoltamisessa. Mäkisen Selma oli huomioitu tarkkana kurin ja järjestyksen pitäjänä kotiympyröissään. Olivat äiti-Fannyn kanssa ystävyksiä. Muistan Fannyn joskus Mäkiseltä palattuaan lausahtaneen: ”Millä se Selma saa pidettyä paikat niin puhtaana ja järjestyksessä sen lauman kanssa.” 

Pajuskan antamia arvosteluja työpaikastaan vähän yritettiin välttää, etenkin kielteistä kritiikkiä, johon Pajuskalla oli taipumusta langeta. Muistan, kun taas kerran Pajun Selmaa tarvittiin kangasta kutomaan, että saataisiin kangaspuut jouluksi viedä varastoon kevättä odottamaan. Äiti varoitti meitä mukuloita olemaan sitten siivosti Pajuskan aikana, ei saa mellastaa, Pajuska ei kuuntele semmoista. Todennäköisesti sitten tavallista siivommin sitten olimme. 

Vanha-Paju oli puolestaan hupaisa vekkuli, yritti narrata meitä tenavia kaikella tapaa. Oli mukamas nähnyt sillan kohdalla jäniksen poikasia, joita sitten kipaisimme katsomaan, mutta turhaan. Kaikkea tämän tyyppistä pientä huijausta Paju ilokseen harrasti. Nauroi partaansa, kun sai typerät mukulat uskoteltua. 

Muistan eräät nimipäivät. Oli Lempin päivä ja Palomäen Lempi oli saanut Heinosen Kallelta tilat viettää siellä nimipäiviään tanssin merkeissä. Minä ja Terttukin saimme kutsun nimipäiville, jonne myös mentiin eräänä syysiltana. Äiti antoi meille muutaman markan kummallekin nimipäivälahjaksi Lempille. Muistan siitä tilaisuudesta vaan hämärästi sen, että Heinosen tupa oli nuorta väkee täynnä. Siellä oli kahvitarjoilu. Annoimme Lempille omat lahjamme ja väki siirtyi vähitellen suulin puolelle, missä Anttolainen tämmäili jo haitariaan. Muistan, että silloin olisi vielä ollut sota-aika meneillään, joten tavattoman varovaisia oltiin. Mitään häätöä ei kuitenkaan tullut niinkuin moneen muuhun ilonpitotapahtumaan. Sota-aikana tuli kesken karkeloiden kenttäpartio yllättämään. Näin Palomäen Lempi sai sitten vähän ruokarahoja pikku bisneksellä, ei tosin rikastumaan päässyt, selvä se. Lempin lapset siinä vaiheessa olivat kuitenkin jo aikuisia. Viljo, nuorin, oli ehkä vielä keskenkasvuinen. Muut olivat jo maailmalla kuka missäkin.