Radio

 

Muistan sen päivän, kun meille ostettiin radio. Joku radiokauppias oli jo useamman kerran käynyt kauppaamassa radioo, joka oli vielä harvinainen kapistus siihen aikaan ainakin maaseudulla. Isä-Väinö antoi varmaan kauppiaan tai kauppiaalle vähän innostuksen merkkejä halukkuudesta ostaa radio, koska tuli aina uudelleen hehkuttaan, kuinka hieno ja tarpeellinen kapine radio on. 

Kauppiaan nimeä en enää muista, vaikka sitä nimeä siihen aikaan paljon mainittiinkin. Radion nimi oli muistaakseni, ellen pahasti väärin muista, Helvar. Kaupat tehtiin. Oli se meille mukuloille tavattoman hieno asia, että meillä oli radio! 

Sitä ennen käytiin Hautamäellä aina kuuntelemassa lastentuntia torstai-iltaisin. Korvat höröllä istuttiin Forssilan kamarissa Markus-setää kuuntelemassa ja samalla kuultiin aina kaikenlaista lasten esittämää ohjelmaa. Oltiin aivan lumoutuneita, kun sieltä lähdettiin. Mamma, eli Kalervon äiti-Lempi, toi meille joskus lasilliset ”limunaatia”. (Kalervon isä, Svantte puhutteli Lempiä ”meidän mammaksi”, silloin, kun oli vähän ottanut.) 

Meillä saatiin nyt sitten kuunnella omaa radioo. Mutta me mukulat emme saaneet sitä noin vaan avata ja kruuvailla. Sen oli isä-Väinö ankarasti kieltänyt. Ainoastaan Olavilla, joka oli vanhempi, oli jonkinlainen lupa availla sitä, jos halusi. Me kyllä, etenkin Kalevin kanssa, käytimme monta kertaa tilaisuutta hyväksemme, kun muu väki oli ulkona askareillaan, napsautimme radion auki. Kalevi osasi vielä vaihtaa kanaviakin, löysi jopa ruotsalaisen Motala-nimisen kanavankin ja oli siitä ylpeä. Niin pian, kun kuistilta alkoi kuulua kopinaa, silloin äkkiä radio kiinni. 

Se radion osto oli varmaan sitä aikaa, kun taata oli muuttanut Raivalaan. Mieleeni ei ole jäänyt siitä muistikuvaa, että taata olisi ollut radioo kuuntelemassa. Jos Miina-mummu olisi vielä silloin elänyt, niin mummu olisi sen kapistuksen tuominnut kadotukseen, se on varma! 

Silloin, kun oltiin jo vähän varttuneempia, sieltä sitten jo kuunneltiin kuunnelmat ja lauantain toivotut levytkin. 

Radiot alkoivat vähitellen yleistyä. Kun sota-aika alkoi, silloin radiokoneet olivat korvaamattoman tärkeitä. Radio-ohjelmatkin olivat sota-aikaa vastaavia. Kaikki uutiset kuunneltiin tarkasti. Ne, joilla ei radioo ollut, kävivät naapureissa kuuntelemassa, etenkin ne, joilla oli omaisia rintamalla. 

Kun oli meneillään (rauhan aikana) jotkut suuret urheilukisat talvi- tai kesäurheilun tiimoilta, usein tuli lähetyksiä juuri navetta-askareitten aikaan. Muistan, kun minäkin kipaisin tämän tästä navetasta sisälle kuuntelemaan, missä mennään. Niihin aikoihin suomalaisilla oli menestystä vähän joka lajeissa. 

Silloin, jos suomalaisille kisoissa sattui olemaan joku hieno menestys, niin olo oli niin kiva, että navettatyötkin sujuivat kuin leikiten vaan. 

Kallion Elville oltiin vähän leveetä, kun meillä oli radio, mutta pian se ilmestyi Kallionkin piirongin päälle. 

Paljon myöhemmin tuli sitten television aikakausi, joka aluksi keräsi aina jonkun pirttiin katselijoita. Silloin elettiinkin jo aivan eri aikakautta. Tekniikka tuli ryminällä pirtteihin ja pihamaille.