Tuiskupäivä

 

Joulukuun harmaa tuiskupäivä. Lunta on iso kerros sadellut useamman päivän yhteenmenoon, hiljaista pakkaslumisadetta. 

Olen tämän viikon toiminut Jennin koiran Miimin ”päivähoitajana” (Minulle se on kyllä nimeltään Mimmi). On kierrelty peltoaukeilla ja tässä lähiympäristössä ja Mimmillä on ollut hauskaa. 

Tänään lauantaina ”hallitusväki” lähti viemään koiraa koti-Hervantaan. Ennenvanhaan isäntäväkee sanottiin hallitusväeksi tai haltioiksi, jota nimitystä pappa-Salomonikin aikoinaan käytti. 

Muistan Linnamäen Vienon minulta joskus kysyneen Korvalasta puheen ollen, että kuka siellä on nykyään haltiana. 

Mäkelän, siis meidän Miina-mummu aikoinaan puhui myös talon haltioista tarkoittaen talon isäntäparia. 

Muistan lapsuusajaltani, kun me mukulaväki olimme keskenämme sisätiloissa ja kun meille on tullut sinne kylänvieras, esim. Mäkisen Kalle, vieras on kysynyt, missä hallitusväki on. 

Sitten on sellainen nimitys kuin ”aviksooni”, jos jossakin oli huutokauppa, niin minun lapsuuteni vanhaväki puhui aina aviksoonista. Mm. meidän mummu ja taatavainaa käyttivät aina tuota nimitystä. 

Ennenvanhaan maaseudulla palvelusväki kulki piika ja trenki -nimikkeillä. Silloin ei puhuttu kotiapulaisista, oltiin vaan yksinkertaisesti piikoja ja trenkejä. Apulaisia oltiin vaan silloin, kun tilapäisesti oltiin jotain auttamassa. Esim. minä olin Kaharin Lempillä apulaisena aina, kun Lempi oli meillä lampaita kerimässä. Olin ottamassa niitä kiinni karsinassa, että Lempi sai ne köytettyä keritsemisen ajaksi. 

Isä-Väinö ei puhunut piioista vaan tiskareista. Muistan, kun se kerrankin kysyi äiti-Fannylta ”kuka tuo Kallion nykyinen tiskari on, niin roteva ihminen?” Muistan sen saman ”rotevan” ihmisen, sukunimeä en muista, mutta etunimi oli Eeva. Meillä oli samanaikaisesti myös Eeva -niminen tiskari, Länsimäen Eeva Piimätien varrelta. 

Tämä Kallion Eeva -tiskari on eritoten jäänyt mieleeni siitä, kun olivat hyvät kaverit meidän tiskarin Eevan kanssa. Eräänä iltana Kallion Eeva -tiskari tuli meille yllättäen pyytämään meillä palvelevaa Eevaa kaverikseen Korvaperälle Honkalaan, jossa Eevan kuuleman mukaan oli nurkkatanssit. Sanoi kohta sisälle tultuaan kovalla äänellä: ”Hei Eeva, mennään Honkalaan , siellä on varmasti kivaa, tule nyt, pistä päälles, mennään!” 

Meidän Eeva vastusteli, ”On pitkämatka ja huono talvikeli kävellä Honkaperälle asti!” Millään en muista, lähtikö se meidän Eeva mukaan, vai luopuivatko molemmat menoajatuksesta. Sen vaan muistan, kun Kalliolla piikuudessa olevaa Eevaa alettiin sen jälkeen puhuttelemaan ”Hei Eevaksi”, jota nimee Kallion Paavokin alkoi käyttää. 

Aina olen muistellut sitä, kun, tai mieleeni on jäänyt vahvasti sekin, kun Forssin Tyyne lähti Ikaalisen Sikurinkylään piiaksi. Muistan, kun Forssin Hilja tämän uutisen kertoi meillä käydessään, minusta se oli aivan ihmeellinen paikan nimi se Sikurinkylä, jolla nimellä isä-Väinökin vähän naureskeli. 

Sitten Forssin Siiri kertoi, että Tyyne on löytänyt Sikurinkylästä miehen, jonka nimi on Toivo. Näin Tyynestä tuli sikurinkyläläinen, jota sen jälkeen ei enää paljoa nähty näillä seuduilla. Ainoastaan yhden kerran sen jälkeen muistan Tyynen nähneeni. Kerrottiin, että Tyyne on tullut perheineen käymään entisessä kodissaan Forssilassa. Lähdimme Ellin kanssa heti paikalla kipaisemaan Forssilaan. Siellä oli Tyyne Toivon ja pienen tyttärensä kanssa, jonka nimi oli Anja. 

Tyyne ei ollut meillä koskaan palveluksessa. Teki kaikenlaista pikku palvelusta äiti-Fannylle, mm. valmisti meille joululahjanukkeja, joita joulupukki sitten aattona toi meidän suureksi riemuksemme, lähinnä minulle ja Ellille. Terttu sai niitä sitten meiltä vuorollaan periä. Samoin Tyyne ompeli meille kauniita essuja pukinkonttiin. Siihen aikaan tyttölapsilla oli, tai käytettiin esiliinoja. Oli arki- sekä pyhäessut, joilla sitten vähän ylpeiltiinkin, jos olivat vielä vähän kauniimpia kuin esim. Kallion Elvillä saattoi sillä kertaa olemaan.