Lapsityövoimaa

 

12.11.2014 

Eletään vuodenaikaa, jolloin talvi pakkaa päälle noin vain vähitellen. Väliin pilvistä ja taas pientä pakkasta. Yritti se jo isänpäivän aikaan tulla isollakin ryminällä kovan tuulen ja runsaan lumisateen muodossa, mutta etelän hengetär puhalsi talven otteen sammuksiin pienen yhteenoton kautta. Siinä syksy ja talvi sitten tappelivat. 

Vanha kansa sanoi ennen vanhaan, kun talvi yritti lumihiutaleineen tunkea tuloaan jo ennen aikojaan, että suvi ja talvi tappelevat. 

Muistan, kuinka lapsena aina odotimme lumen tuloa, se antoi aina mahdollisuuksia monenlaisiin talostelemisiin, kun alakouluikäisinä saimme vielä teuhata vapaasti. Puusylyksiä kylläkin jouduimme kantamaan pienempiin uuneihin, muurihalot olivat silloin vielä liian painavia 7-8 -vuotiaan kannettavaksi. 

Kalevin kanssa lapsuus- ja varhaisnuoruusiässä olimme jonkinlainen työpari. Vuorotellen väänsimme tahkoa, kun isä-Väinö hioi sirppejä ja viikatteita silloin, kun oli se aika, kun niitä heiluteltiin. Vuorotellen lapioimme ojan pohjaa tasaiseksi, kun Olavi ja Lammin Masa kaivoivat ojan reunoja. Samoin viskurien aikakautena ruisriihellä oltaessa jouduimme vuorotellen vääntämään viskuria, kun eroteltiin jyvät akanoista. 

Vähän varttuneempina kynnimme syyspelloilla yhden hevosen auralla maata nurin, laiska Heppuli oli aisoissa. Kalevi ohjaili auraa ja minä ohjailin ja komentelin hevosta. Meiltä tuli tavattoman hitaasti näkyvää, mutta kyllä ne aitantaustasaratkin vaan nurin meni. 

Kyntökautena myös reimiläiset mennä kolistelivat kyntöhommiin aurat rattaille nostettuna. Rajakoskelta mentiin kaksien hevosparien ja aurojen kanssa. Jytkettä oli sillalla alkukesästä myöhäissyksyyn asti.