Pimeän harmaa syyspäivä. Sää on lauha ja niin ihanan syksyinen, kuinka vaan olla saattaa. Tämä tuo taas mieleen entisaikojen pellavasaunat. Sen kun ulkotyöt oli tehty, sitten alettiin käydä loukkusaunatalkoissa kylän taloissa. Minäkin aikoinani kävin useammat pellavan loukutustalkoot. Se ei kuitenkaan ollut niin tiivis tapahtuma kuin esim. perunatalkoot. Pellavaa viljeltiin vain yleensä kahden kolmen vuoden välein, mutta perunarumba oli joka talossa joka vuosi, siis joka syksy.
Ja vielä tulee muistoihin ja mieleen se, kun töiden päätyttyä illalla joskus suotuisalla säällä lähdettiin pimeäntien seikkailulle, jossa saattoi tavata muitakin pimeän seikkailijoita. Kerrankin kun meitä pimeän kulkijoita sattui olemaan vähän enemmän tienpäällä, pistettiin Moision riihessä riihitanssiksi, kun jollakin sattui olemaan taskulamppu, että edes vähän nähtiin. Musiikkia ei tosin ollut, mutta ei sillä väliä, homma hoitui muutenkin.
Sitten taas hajaannuttiin kukin koteihinsa. Pihavaloja ei
näkynyt kenenkään pihapiirissä, talojen ikkunoista vain vilkahteli
valontuikkeita. Oltiin mahdottoman nuukia sähkön kulutuksen kanssa. Meilläkin
jos joku meni pimeällä ulkona käymään, vaikka huusiasioilleen, napsautti
pihavalon päälle siksi aikaa, se oli heti sammutettava, kun pirttiin palasi,
muuten sai Väinöltä siitä hyvin tuikean huomautuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti