keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Kallioranta

 

Kalle Kaharin sisarusjoukko myivät useampia vuosia Kalliorannassa asuttuaan mökin Kanniston Kallelle ja Kalle taas vuorostaan Henttosen Violalle ja Toivolle, jossa edelleen asuvat. Rakensivat uuden komean asuinrakennuksen. Vanha pirtti jäi Toivon työpajaksi, jossa työskentelyn Toivo on joutunut sairaiden takia jättämään. Näin elämä kulkee eteenpäin ketjussa, jolla saattaa olla arvaamattomia käänteitä. 

Kaharilaiset olivat ostaneet Karhuperältä Pikku-Korpelan tilan, johon muuttivat Kalliorannasta. Elämäntilanne heidän kohdallaan alkoi parantua. 

Kaharin Elli oli joskus vaarassa menettää kotinsa, mikä asia tuli lähitienoilla kaikkien tietoon kylän nuorisorikollisen ollessa 14-15 -vuotias. Pojan tilillä oli jo kaikkia pieniä rötöksiä, joita kuitenkin silloin vielä katsottiin sormien välistä kylälläkin. Jostakin poika oli saanut tietoonsa, että Kaharin Ellillä on jonkin verran rahaa kotona kaapin laatikossa. Silloin poika päätti lähteä ryöstöretkelle Kalliorantaan. Suunnitelma oli jo laadittu. Poika tiesi koska ja kuinka kauan Elli on poissa kotoa työmaallaan. 

Lähti sitten eräänä päivänä toteuttamaan suunnitelmaansa todennäköisesti tikkuaski taskussaan ja ehkä vähän sytykkeitäkin. Kulki sitten poikki Rajakosken metsän Ellin pirtille ja mursi oven lukon ja meni sisälle taloon. Poika oli kasannut nurkkaan kaikenlaista tavaraa, kokko oli sytytetty. Sitten vaan laatikkoa avaamaan ja kätevästi rahat taskuun. Ei varmaan ollut kyse kovin suuresta rahasummasta. Mitä lienee poika suunnitellut rahojen suhteen, mene tiedä. Sitten kokkoa sytyttämään, jonka piti polttaa koko talo ja sen jälkeen sitten nopeasti paikalta pois samoja jälkiä, jota oli tullutkin. 

Näin se asioiden kulku silloin kerrottiin. Elli huomasi heti kotiin töistä palattuaan, kun lukko oli murrettu ja savun haju iski vastaan, että voro oli käynyt. Nuotio ei lähtenytkään palamaan, vaan oli sammunut kesken kaiken. Elli oli heti arvannut sen, kuka oli ollut asialla, poika kun tiedettiin pikku voroksi jo silloin.

Elli meni soittamaan poliisille Ylisen Martilta (Ylikosken Martti). Näin poika haettiin kotoaan. Sitä en muista, minkälaisen rangaistuksen poika ryöstöreissustaan sai, oli ehkä vähän aikaa jossain laitoksessa. Myöhemmin poika sitten istui tiilenpäitäkin laskemassa varkauksista ja petoksista tuomittuna. 

Poika kunnostautui linnareissun jälkeen auervaarana. Oli näytellyt kerronnan mukaan sen roolin oikein hyvin, mitään rikossyytettä siitä ei koskaan tullut.

 

Ei kommentteja: