Lindströmit

 

Pääsimme lapsena joskus isän myllykuorman päällä Lndströmin myllyyn. Silloin puhuttiin vain myllyyn menosta eikä mistään Lindströmin myllystä. Myllyn väkeekin puhuteltiin yleisesti vain Myllärin Martti, Myllärin Niilo jne. Sitten vasta mylläriläisistä alettiin puhuttelemaan lindströmiläisiksi, kun Metsämaalle muuttivat asumaan. 

Niin siinä myllykuorman päällä oli mukana istua ja katsella taloja ja maisemia ympärillä. Muitakin myllymiehiä oli tien päällä, saattoi tulla vastaan korvaperäläisiä myllykuormineen. Myllärin Masa oli kiva mies, juoksutti meitä muksuja kaikenlaisine kepposineen, sitten nauroi, kun oli saanut meitä huijattua. Marttilla oli erikoinen nauru, ensinnä oli kova pyrskähdys, sitten erittäin äänekäs hohottava nauru päälle. 

Me juoksentelimme siinä myllyn ympäristössä niin kauan, kun jauhot oli jauhettu. Erään myllyreissun muistan erikoisen hyvin, kun taas oli tultu kuorman päällä myllyyn. Silloin olimme mukana Terttu ja minä. Korpelan eli Ylitörmän kohdalla Sinikka seisoi tein vieressä ja kun tultiin kohdalle Sinikka hyppäsi myös meidän myllykuorman päälle ja tuli mukanamme myllyyn. Silloin Sinikan innostamana rohkenimme mennä pirttiin sisälle. 

Mieleeni on jäänyt kuva, kun Tyyne ja Suoma, myllärin tyttäret ompelivat lakanoita, toinen ompeli käsin ja toinen ompelukoneella. Ne kyselivät meiltä kaikenlaisia asioita. Tyyne kehotti meitä menemään vinttikamaria katsomaan. Me kipusimme sinne kuistin päällä olevaan pieneen huoneeseen, joka huone oli siellä vielä Kiiskistenkin aikana. Ei siellä meidän mielestämme mitään kivaa ollut, joitakin miesten kamppeita paikat täynnä. Jossakin vaiheessa, kun oltiin taas alakerrassa, Tyyne sanoi meille, että he ompelevat Saiman kapiolakanoita. Se oli meille outo asia. 

Myöhemmin sitten mekin kuulimme, että Myllärin Saiman sulhanen on Viitasen Veikko. Veikko ja Saima asettuivat asumaan Niinisaloon. Veikko oli jonkinlainen liikemies, osti ja myi, niillä oli pieni myymäläkin vähän aikaa Lammin talon naapurissa.  

Muutama vuosi sitten Tertulle tuli Myllyrantaan vieraaksi, tai käymään outo mies, joka esitteli itsensä. Sanoi olevansa Viitasen Saiman ja Veikon poika Helge, joka nuornamiehenä ollessaan kertoi muuttaneensa Niinisalosta Turkuun. Terttu sanoi kertoneensa sen tarinen, kun äitilles morsiuslakanoita ommeltiin. Veikko kuoli verrattain nuorena yllättäen. Helge oli ainoa lapsi. Ei Saimakaan vanhaksi ehtinyt elää, sairasteli pitkään. 

Tyyne oli Saimaa vanhempi, oli ikänsä kova kommunisti. Piti äskoodeeälläläisten tupailloissa kiihottavia puheita, joille mekin joukkoinemme kävimme naureskelemassa, kun ne, tai kun se Tyynen puheentyyli oli hyppelehtivää ja joskus meni yli ymmärryksen, että ne omatkaan eivät aina kaikkea ymmärtäneet. Korjailivat aina vähän Tyynen lausahduksia. Ystäviä lindströmiläiset vanhemmillemme olivat, politiikasta ei keskusteltu silloin kun Tyyne tai Martti kylään tuli. Silloin kun isä-Väinö kerran vuodessa teki sahtia, Martti oli ensimmäisten joukossa kutsuvieraana Väinön sahtikekkereissä. 

Myllärin veljeksiä oli ainakin kahdeksan kappaletta minun laskelmieni mukaan ja tyttäriä kolme kappaletta. Viljo-niminen veljeksistä oli sellainen herran oloinen. Kulki ulsteri päällä ainakin talviaikana ja oli salkku kainalossa. Sanottiin, että se oli joku aatteen matkapuhuja. Käyttäytyikin kohteliaasti ja puhui kirjakieltä. Tuure loikkasi aikoinaan Neuvostoliittoon ja sille tielle jäi.