Maatalouskerho

 

Me kuuluimme kaikki sisarukset (ei Sirkka) aikoinamme maatalouskerhoon rippikouluikään saakka. Meillä oli pienet kerhopalstat, joissa viljeltiin niitä tavanomaisia kerhokasveja, porkkana, punajuuri, tilli, lehtisalaatti, herne ym. Avomaakurkku oli silloin uusi tulokas keittiökasvien joukossa, samoin tomaatti. Kerhoneuvoja kävi muistaakseni pari kertaa kesän aikana tarkastamassa kerhopalstat ja antamassa pisteitä sen mukaan, kuinka oli kerhopalstaansa hoitanut. 

Mummu kuoli v. 1936 halvauksen uhrina. Siihen aikaan vainajat jätettiin kesällä kotiin odottamaan hautausta, niin kannettiin mummunkin musta arkku mäen alla olevaan aittaan. Minulla ja Elillä sattui kerhopalstat olemaan silloin aitan takana pellolla. Meillä oli kammo vainajaa kohtaan, emmekä uskaltaneet käydä viljelyksiämme hoitamassa sinä aikana ollenkaan, kun vainaja oli siellä aitassa. Ihan hautaamiseen asti ei kuitenkaan voitu mummuvainaata kotona aitassa pitää, oli kuuma kesäaika. Niin Pitkärannan Mikko kävi kuorma-autolla siirtämässä arkun läpikäytävän tiloihin. Senkin jälkeen vielä jonkin aikaa kammoksuimme aittarakennusta. 

Eräs kerhoneuvoja on erityisesti jäänyt mieleeni, nimeltään Elja Päiväaho. Se oli sellainen vähän kummallinen mies, puhui naismaisesti, niin kuin sanotaan silloin, kun ääni on vähän kimakka. Se kulki pyörällä ja jos se oli pyöräillessä hikoillut, se riisui yläruumiinsa paljaaksi ja rupesi kuivattelemaan paitaansa ja pyysi vettä, että sai pyyhkiä ihonsa. Paita ripustettiin johonkin orrelle tai narulle. Äiti sanoi, että siinä tai sillä on ollut joskus keuhkotauti ja se on sen takia niin varuillaan. Sille katsottiin aina jotakin syötävää, muistaakseni karttoi rasvaruokia. En tiedä, mihin Päiväaho Kankaanpäästä häipyi oltuaan täällä muutaman vuoden. 

Päiväahon jälkeen kerhoneuvojaksi tuli nuori nainen nimeltään Helmi Lähdekorpi, joka oli kotoisin Honkajoelta. 

Kerran jonakin koulupäivänä oli kerhoneuvoja meille koululaisille puhumassa kerhotoiminnasta. Silloin oli tiedossa, että mennään koululaisporukalla muokkaamaan ja kylvämään Kanniston Martan kerhopalsta ja samalla saadaan itsekin oppia viljelystä. Lähdettiin koululta isolla porukalla, Lähdekorven Helmi oli oppaana ja opettajana. Kanniston riihivainiolle kylvettiin iso ala kaikenlaista vihannesta. Näkyvää tuli, kun iso joukko oli asialla. Kalle, Ville ja Viljo olivat silloin vielä alle kouluikäisiä, koko ajan hyppelivät ja tirskuivat ympärillä, kun me uurastimme. Myöhemmin, kun kerhomaalle oli noussut taimia, Miina oli mennyt taas kerran Marjamäkeen, oli kovasti siunaillut, kun nuijat oli kiskoneet melkein kaikki taimet irti ja osan olivat pienistä taimista syöneetkin, kun luulivat, että niitä kuuluu siinä vaiheessa jo syödä. Tätä kertoivat Marjamäen tyttäret myöhemmin. Siihen todennäköisesti Kannistossa loppui kerhoviljelys.