Forssiin eli Toivon Jussi oli yksi niitä vakituisia meillä kylässä ja asioillakin kävijöitä. Jossain vaiheessa Jussi oli irtaantunut Lehtilän koppaympyröistä ja ruvennut kotonaan yksityisyrittäjäksi ja voi niin ollen joskus ottaa työstänsä pientä vapaa-aikaa ja lähteä naapuriin turajamaan, niin kuin Kiiskisen Toivo asian ilmaisi. Forssilaan tultuaan Jussi hävitti Forssin Vihtorin aikoinaan rakentaman vanhan navettarakennuksen ja rakensi tilalle uuden ja vähän tilavamman rakennuksen, johon tuli sauna ja pieni verstashuone navetan lisäksi. Annilla oli navetassa lehmä ja joskus tilapäisesti kaksikin lehmää. Meidän ja Forssilaisten välillä oli vilkas kanssakäyminen. Talvisin kulki oikopolku meidän ja Forssin välillä yli joen ja peltojen.
Jussi tuli joskus kovillakin pakkasilla tarinatuokioo pitämään mahtavat huopatossut jalassa. Ne huopatossut jostakin syystä on erikoisesti jäänyt mieleeni. Jussilla oli tapana aina sisään tultuaan sepittää pieni vitsiksi tarkoitettu valhe. Jos oli kova pakkanen, niin Jussi sanoi heti, kun oven aukaisi, että kyllä siellä sitten sataa rankasti vettä. Sitten saattoi sanoa, että minä näin suden ihan varmasti tuolla pellolla. Ja sitten kova naurunremakka päälle. Näin tapahtui joka kerta.
Naapuriapua käytettiin molemmin puolin. Jussi oli meillä auttamassa aina kylvö- ja korjuuaikana. Vuorostaan Jussi sai meiltä aina hevosen käyttöönsä tarvittaessa. Rahaa ei koskaan minun tietääkseni käytetty. Jussilla oli oma vakituinen voimasanansa, jota käytti innostuessaan jostakin asiasta. Se voimasana oli ”jukolaukkoo”. Kerrankin, kun sade alkoi häiritä Jussin ja Annin heinänkorjuuta latoon, muistan, kun Jussi toi hevosta, jonka oli lainannut, takaisin, kertoi, että jukolaukkoo, kun meille tuli kiirus.
Kaharin Vilho oli Jussin hyvä kaveri, istui vapaa-aikoinaan
paljon Forssilla, mistä Anni puolestaan oli tympääntynyt, sanoi, että hän ei
aina jaksa millään kuunnella Vilhon höpötystä. Syksyllä ja kesällä, kun oltiin
elon- ja heinänkorjuutöissä Kaisaniemessä Jussilla oli tapana tarjota
isä-Väinölle pontikkaryypyt, jos sattui, että Jussi ei sillä kertaa ollut
työskentelemässä meidän pellolla. Muistan, kun Jussi huuteli portailta, että
tule Väinö käymään vähän täällä. Seurasimme, kun se pari meni Jussin
verstaaseen, arvasimme kyllä, mitä oli tekeillä. Aikojen kuluttua Väinö tuli
takaisin puhe sammaltaen. Työntekijäksi ei sille päivälle Väinöstä ollut. Jussi
oli Toivon Hilman, Pajusen eli Pajun Selman ja Mäntylän Vihtorin veli. Kuulin
puhuttavan sellaisestakin Jussin veljestä, joka asui Kauniaisissa.
Haavanlammin Martti eli Lammin Masa, millä nimellä Martti vallan tai yleisesti tunnettiin. Martti oli yksi niistä meillä kylässä kävijöistä, joka harva tai melkein joka ilta istui meillä tarinoimassa. Tarinaa tuli valtavasti aina tilanteen ja aikakauden mukaan. Varhaisempia muistoja Martista minulla on se, kun siellä meidän metsässä Vainionpäässä, niin kuin sitä metsäaluetta silloin kutsuttiin, Martti juotti minulle ja Kaleville koivumahlaa, kun olivat Jalmarin kanssa siellä koivuhalkoja hakkaamassa. Martti oli työhullun maineessa, pisteli monet sala- ja laskuojat lapiolla siihen maailmanaikaan, kun koneet olivat vielä hämärän peitossa. Vaikka Martti huhki päivän salaojan kaivuussa, sillä oli voimaa lähtee illalla vielä lähinnä juuri meille tarinoita kertomaan, mitä asiaa äiti joskus ihmetteli. Sattui joskus, vuosilukua en muista, olisikohan ollut joskus vuoden 1935 paikkeilla, traakinen tapaus Lehtilässä jonkin talkooillan päätteeksi.
Tuli riita naapurusten Lammin Masan ja Haapakosken Martin
välille. Syntyi käsikähmä. Lammin Masa sai jostakin polkupyörän kettingit
käteensä, millä huitaisi Haapakosken Marttia päähän, mihin tuli haava. En
tiedä, hoidettiinko sitä haavaa ollenkaan. Kumminkin se haava alkoi
vihottelemaan niin, että se johti kuolemaan. En muista, kuinka nämä tapaukset
etenivät. Sen muistan, kun Lammin Martti taas kerran näiden tapausten jälkeen
oli meillä taas istumassa iltaa ja kertomassa tarinoitaan, kotiin palatessaan
Jalmari kertoi, että poliisit olivat Marttia odottamassa ja veivät vangittuna.
Kuoleman tuottamuksesta sai kahdeksan vuoden linnantuomion, mistä istui kolme
vuotta. Pajun Vilkkerin kertoman mukaan Lehtilän Vihtori ja Ylikosken Jaakko
olivat taanneet Martin pois linnasta. Mitähän se takaaminen käytännössä sitten
tarkoittikaan, mutta hyvää työmiestä kylällä kumminkin tarvittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti