Helmisen naapurina Lukkarinojan tien varrella oli pienen pieni mökki, jossa asui Ruusa -niminen iäkkäänpuoleinen nainen minun lapsuuteni aikoihin. Hänen sanottiin olevan entinen kiertokoulun opettaja. Ruusa oli äkäisen oloinen, ei oikein sietänyt lapsia. Oli kuulemma vanhapiika, niin kuin Helmisen mummu sanoi.
Meille tenaville tuli härnäämisen halu. Niinpä kerran teimme sellaisenkin kepposen, täytimme paperipussin hienolla hiekalla, mitä oli Helmisen pihassa, hieno hiekkakasa. Veimme Ruusalle tuliaisia. Ruusa seisoskeli pihamaallaan, sanoimme, että mummu käski tuoda hienoo sokeria.
Kovasti Ruusa kiitteli lahjasta, mutta ei aikaakaan, kun pussi putosi Ruusan käsistä pihan nurmikolle. Voi sitä saratusten paljoutta, käski hävetä ja lupasi kannella mummulle. Niiltä sijoiltaan Ruusa lähti mummun puheille. Muistaakseni mummu pakotti meidät pyytämään Ruusalta anteeksi, mikä oli meille vähän outo käsitys sellainen anteeksipyytämisen käsitys. Mummu ja Ruusa olivat molemmat lestadiususkoisia (Tulikohan nimi oikein?).
Sen jälkeen mummu piti kovaa vahtia, että emme enää saaneet Ruusan mökille mennä. Palojoen Pentti, joka oli eno-Kallen poikapuoli, oli mestari keksimään kaikkia kujeita.
Joskus vuosia myöhemmin Ruusan näkö heikkeni. Ruusan tuvassa syttyi tulipalo, kekäle oli pudonnut lattialle. Naapurista huomattiin ajoissa, kun savua tuli ulos ovesta ja palo saatiin sammumaan. Vahingot oli vähäiset. Pian sen jälkeen Ruusaa alettiin toimittamaan kunnalliskotiin. Yritettiin houkutella vapaaehtoisesti. Ruusa ei suostunut.
Viimein tultiin väkipakolla hakemaan kahden miehen voimalla. Oli kovasti pyytänyt armoa ja huutanut ja rukoillut. Helmisen mummuun tämä oli ottanut kovasti, oli kuullut korvissaan pitkän aikaa Ruusan armonpyynnöt. Pian tämän pakkosiirron jälkeen Ruusa kuoli, olettaisin, että siinä 80 v. paikkeilla oli Ruusan ikä kuollessaan.
Ruusan jälkeen siihen pikkumökkiin muutti Benjami-niminen
kulkukauppias, joka poikkeili meillä Mäkelässäkin ja oli jopa usein yötäkin.
Kaupiteltava tavara oli sitä tavallista neulaa, lankaa, nappia ja sukkanauhaa
ym. Todennäköisesti Benjamilla oli sama kohtalo, kunnalliskotiin siirtyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti