Maasillan Aimo

Sinä kesänä, kun jokea perattiin, meillä oli kortteeria insinööriharjoittelija Maasillan Aimo, joka oli kotoisin Somerolta.  Se oli meidän hyvä kaveri. Iltaisin pelattiin korttia, käytiin muurainaikana Isonniemen keitaalla muuramessa ja jos oli suulitansseja, käytiin niissä porukalla. Tertun kanssa tehtiin sille jekkuja. Sillä oli naisystävä Jyväskylässä jota se kävi joskus viikonloppuisin tapaamassa ja joka lähetteli Aimolle kirjeitä, joissa oli lähettäjänä joku Sirkka, sukunimeä en muista. 

Se kortteerasi toisella kuistilla. En tiedä, mistä nimitykset johtuivat. Sitä sanottiin myös vanhaksi kuistiksi. Muualla oli paikat täynnä väkee, kun meillä asui samanaikaisesti myös Länsipuron perhe. 

Kerran jonakin päivänä, kun mestarit olivat jokityömaalla, päätimme yllättää Aimon. Rakensimme lakanoista ja rievuista valtavan suuren nuken, ihan aikuisen ihmisen kokoisen. Laitoimme sen kuistilla Aimon sänkyyn niin, että pää vaan näkyi peiton alta. Minä jäin pihamaalle odotteleen Aimon tuloa työmaalta. Terttu tuli myös pihamaalle. Kun Aimo saapui, sanoimme, että Sirkka tuli sinua tapaamaan, se odottaa tuolla sisällä. Ei se sitä uskonut tietenkään, meni sisälle ja tuli hetken päästä ja oli pakahtua naurusta ja sanoi, että kyllä hän tämän teille vielä kostaa ja toi nuken portaille istumaan ja sillä naurettiin. 

Pian sen jälkeen oli Korvaperällä suulitanssit. Sana oli kulkenut. Sinne mekin sitten isolla porukalla lähdettiin. Kaikille ei ollut pyörää. Aimo oli tuonut polkupyörän kotoansa tullessaan, sitä säilytettiin kuivurin parvella. Vietiin jotkut toisiamme pyörän häkillä. Aimo kuljetti Terttua pyöränsä takana. 

En muista, kenen suulilla ne riennot olivat. Väkeä oli taas suulin täydeltä. Suuli oli niin hämärä, että kunnolla näki vain oviaukon kohdan. Siellä sitten pyörittiin hiki päässä. Jossain vaiheessa Aimo lähti pokkaamaan jotakin tyttöä suulin perällä. Voi sitä vahingoniloa ja sitä riemua, mikä syntyi, kun Aimo tuli meille kertomaan, että hän luuli, että se on joku nuori tyttö, mutta oviaukon kohdalla hän huomasi, että se on vanha ämmä. Korvaperäläiset silloin, vanhemmatkin naiset, olivat kovia käymään kaikissa riennoissa. 

Takaisin tultiin samalla porukalla. Terttu taas Aimon pyörän takana. Perille päästyämme Aino otti kovan vauhdin ja ajoi suoraan lankkua pitkin kuivurin parvelle Tertun kauhuhuudon säestämänä, alla oli syvä rotko. Aimo sanoi, että tämä oli ensimmäinen kosto siitä nukesta. Ei varmaan muita kostotilaisuuksia Aimolle sitten tullutkaan. 

Se nuoruus oli niin valtavan hienoo aikaa, tapahtumia oli tavattoman paljon. Nyt vanhana niitä mielellään muistelee. En tiedä, mitä Aimolle kuuluu, onko elossa vielä. Se oli vuotta vanhempi minua. Silloin, kun Aimo oli täyttänyt 70 vuotta, jossakin lehdessä oli ilmoitus, että tekniikan tohtori Aimo Maasilta täyttää 70 vuotta. Syntynyt Somerolla, asui Espoossa. Luulen, että Aimo muistaa tai muisti ikänsä sen nukkejutun. 

Niitä pikkumokkeloita joskus lapsena rakenneltiin, mutta se jättimokkelo jäi ainoaksi laatuaan. Kyllä me vaivaakin näimme sen rakentamisessa, mutta ilo oli täydellinen, kun se teki niin hyvin tehtävänsä. 

Aimo oli joskus vuosien kuluttua ollut autollaan matkalla Kankaanpään suunnalla. Poikkesi Mäkelässäkin. Äiti kertoi sen meitä itse kutakin kyselleen, että mitä kuuluu.