Syksy ja joulu 1994

 

Eila ja Jaakko asuivat tuolloin Kankaanpään keskustassa. 

 

30.8.

Harmaa aamu, alakuloinen. Linnut eivät enää laula. Pääskyset todennäköisesti lähteneet. En tiedä, mitä tekisin. Istun vaan ja kuuntelen musiikkia. Katselen sieluni silmillä kotimaisemia. On tuttuja polkuja, puita, pensaita. Istun kivellä taas niin kuin monta kertaa ennenkin. Tulen metsästä, olen lumoutunut. Lumous kestää vielä hetken kotiinkin päästyäni. 

Kavahdan todellisuuteen tänne Ruokorinteen taloon osoitteeseen Keskuskatu 50 A 1.

 

2.9.

Erittäin kaunis syyspäivä. Kuljin ohransänkipeltoa pitkin. Tuli mieleen kultainen tanner. Koko luonto oli puolellani, tuuli, aurinko, ei pilven hattaraa. Kuljin metsässä puolukoita etsimässä laihoin tuloksin. Sain sijalle muuta. Koko metsä toivotti minut tervetulleeksi! Olisin halannut karhuakin, jos olisi vastaan tullut. 

Toivottavasti näitä hienoja säitä riittää, kun tulen ensi viikolla marjamettälle uudelleen. Nyt lähden Myllyrantaan, noille rakkaille rannoille kuuntelemaan kosken kohinoita, kuuntelemaan, mitä sillä on sanottavana tällä kertaa. Olen ehkä taas kerran lumottu. 

”Soi vienosti murheeni soitto”, laulaa radio. Syyskuun ilta hämärtyy, klo 20, on jo melkein pimeää. Autojen äänet tiellä. Siellä kotikulmilla varmaan hiljaista. Olen siellä ajatuksissani, istun pihakeinuun koivujen alla. Hiljainen on pihamaa, ei ketään, ei yhtäkään liikkujaa pihapolulla, ehkä joku vieraskissaorpo ja yksinäinen. Syystuuli soittelee puissa, tuotapa jos kuulisin ja näkisin. Ehkä vielä joskus todellisuudessakin istun keinussa syysillan hämärtyessä. 

 

10.9.

Reimissä kävin, Ylikoskella oltu tähän mennessä vuorokausi. En kuunnellut Rainingon lauluhaapoja, kolme traktoria esti sen. Kyrön vanhan ladon luona seisoin ja ajattelin, muistelin ja kuuntelin. 

Puolukoita ei juuri ole. Tulin tänne puolukkametsään, puolukoita ei juurikaan ole, on muuta, tunsi, että metsään on tullut jo syys. Jaakko meni Marjamäkeen, lähdemme iltapäivällä ”kivimuuriin” sisään, hyvät puolensa sielläkin. 

 

19.9.

Jaakko meni tänä aamuna kaihileikkaukseen, minä menen huomenna näppyläleikkaukseen. Muuten olisinkin mennyt kotipuoleen pariksi päiväksi. Kurkien muutto olisi pitänyt nähdä. Se on osa rakasta syksyä, yksi syksyn tunnelman luoja. Keväällä näin kurkien paluun, näin kaksi mahtavaa kurkiauraa. 

Tänään 19. syyskuuta v. 1994 on erittäin kolea päivä. Otin villapaidan päälleni, kun lähdin kylänraitille. Menen käymään Irjalla, palautan lainassa olleen herätyskellon. Kalliokosken Ellillä pitäisi käydä, mutta en taida viitsiä. 

 

1.10.

Ollaan Kotiylikoskella. Ruma ilma, sataa taivaan täydeltä lumiräntää. Toivoin tältä päivältä aivan muuta. Sienimetsälle oli tarkoitus mennä, mutta ei. Jaakko, eli asuinkumppani, meni Mäkitaloon, istun keittiön pöydän vieressä ja kirjoitan. 

Lehti on vielä melkein täydellisesti puissa. Toivon täällä näkeväni edes vilaukselta kurkien muuttoauran, mutta ei. Huoneissa autiota ja hiljaista. Odotan Erkkiä tulevaksi Parkanosta meitä viemään taas kerran takaisin nykykotiin Keskuskatu 50 A 1. Ei kuulu, ei näy vielä. 

Terttu muuttanut jo Myllyrannasta Reimankalliolle. Ei huvita tällä räntäsateella mennä edes koskenkohinoille. Tulen taas takaisin, kun fiilinki on päällä ja sää on suotuisampi. 

 

13.10.

Kävin sairaalassa katsomassa Eeviä ja Eevaa, molemmat hyvin huonona. Voi meitä! Tulin Kalevin asunnon kautta, Kalevi Japanissa. Kolakka lokakuun ilta. Huomenna aikomus mennä katsomaan kotikonnuille. Olen kuunnellut Carrerasta (tulikohan nimi oikein?). Olen kuunnellut henkeäni pidätellen, jotain aivan taivaallista tuo laulu on. Suosittelen muillekin. 

Kurkiaurat jäivät tänä syksynä näkemättä, olen paljon vailla. Ei isompia mielen myllerryksiä. 

Odottelin tänään Sivosen Tellervoo kylään. Ei tullut! Terttu soitti nyt illalla, ei lähde huomenna Myllyrantaan. Poriin pitäisi soittaa, kunhan tästä! 

 

16.10.

Lunta katolla, pakkasta viisi astetta, liukas keli. Talvi tulee, ei auta. Ulkona kirkas, kuulas sää. Mitäpä sitä taas tänäänkin sunnuntaina tekisi? Kunpa joku kävisi, tulisi vaikka jehovalaisia. Kirkkoon ei nyt mennä, todennäköisesti siellä on liukastakin. Pitää päivällä mennä käymään hautausmaalla. 

Erkin väki kävi, käytiin hautausmaalla, pakkanen oli vieraillut sielläkin. 

 

17.10.

Kävimme Lohikolla katsomassa Liljan Armia ja Mattilan Annia. Suosittelen muillekin siellä kodissa käyntiä. Niin kiitollisena siellä vieraat otetaan vastaan. Pirteitä molemmat sekä Armi että Anni. Käväisin katsomassa myös Leponiemen Annaa. Annalta muisti mennyt. Kujalan Niilo ja Liimun Kalle, iloiset veikot. Pirkko oli meillä kyytimiehenä, mihinkä joutuisimmekaan ilman Pirkkoa tänä autottomana aikana. 

Tänään ei ole käynyt yhtään vierasta, ei naapureita, ei ketään, ellei sillä aikaa, kun on oltu poissa. 

 

29.11.

Olen täällä Ylikosken maisemissa. Katselen keittiön ikkunasta ulos. Imen itseeni näitä näkymiä, joita vuosikymmeniä täällä koin ja katselin. Sormet palelevat, niin kylmä täällä on, ei ole lämmitetty. Ei kukaan asu talvella. Jäätikköä on ja hieman lunta. Joki on jäätynyt kauttaaltaan, pato vaan kohisi. 

Jukka tulee joskus tunnin kuluttua. Terttu on Myllyrannassa käymässä samalla kyytillä. Tammi tuossa pihassa seisoo synkkänä kuin yö. Tiaiset etsiskelevät pensaiden alta syötävää. Kunpa olisi niitäkin syöttämässä täällä! Se oli hienoo aikaa se lintujen syöttöaikakin, oli vilskettä lintulaudalla. 

On hiljaista maantielläkin, mihin kaikki ihmiset ovat häipyneet? Niemen koira vaan valittaa orjuuttaan. Ylisen talo on surullinen ja autio. Eeva lähti rajan taakse eikä koskaan palaa. Pihahaavat sielläkin eivät tänä syksynä enää soittele, eivät Eevalle eikä muillekaan. 

 

11.12.

Sataa vettä, aivan musta maa, koleaa ja synkeää. Tänään on ammattikoululla myyjäiset, pitäisi käväistä siellä, kunhan nyt lakkaisi satamasta. 

Perjantai-iltana olimme veteraanikuoron joulujuhlassa seurakuntakeskuksessa. Puuroa ja kahvia yliannostuksina. 

Tämän päivän Satakunnan Kansassa on Ylisen Eevan risti-ilmoitus. 17. päivänä tätä kuuta siunaus. Viimein Eevalle koitti vapautus, voi sitä tuskien määrää, mitä hän koki. Eevi ja Martti yhä sairaalassa, tilat ennallaan. 

Kello on 9.30, täysi pimeys. Valoja pilkottaa järven takaa pitkissä riveissä. En tiedä, mitä tekisi, jos koko päivä on tätä samaa sadetta eikä pääse sinne myyjäisiinkään. 

Kalevi tuli viime viikolla Japanista. 

 

Tapaninpäivä v. 1994

Maa on sula ja musta, ei tietoakaan valkeasta joulutunnelmasta. 

Eilen hiljainen joulupäivä, Kankariston Elsa kävi joulutervehdyksellä. 

Joululauluja kuuntelen Ikaalisten radiosta, tullut yhtämittaa, Sulo Saarits laulaa parastaikaa tuikkivista joulutähtösistä. Outi tulee hakemaan tänään Marjamäkeen tapanikahville. Taas kerran joulu on tullut ja kohta taas mennyt. 

Hautausmaalla käyty kynttilöitä viemässä. 

 

2.1.1995

Jaakko on ollut kaksi päivää sairaalassa nilkkamurtuman takia. Kävin tänäänkin katsomassa. Kävin katsomassa samalla Eeviä ja Mäki-Korvalan Suomaa. Sairaita oli kaikki paikat täynnä, käytävälläkin. 

On hiljaista ja yksinäistä. Istun ja kirjoitan. On tullut täytettyä jo 70, ihan hirveet nuo numerot, mutta vastaan on otettava. ”Ei auta”, sanoi Kanniston Miina ennen. Kävin torillakin, oli hiljaista niin kuin aina talviaikana. Lampin Kerstillä kävin myös tänään, Kersti ei ollut kotona, Kerstin vävy vain oli paikalaa. Huomenna menen jälleen sairaalaan, jos sää sallii ja ellei Jaakko sieltä jo pääse vaikka pois, katsotaan!