Heilin haudalla
Paikalla pyhällä partioin,
hautaa heilin vartioin.
Leposija siinä sen,
muistelen, suren itkien.
Kättään on kuin ojentais,
tarttua tahdon, jos vain sais.
Käteeni hän kiinni käys,
vaikka päivätyö on täys´.
Toivon helmi hetken vain
kanssaan kahden rakastain.
Pois hän lensi lepohon,
mun on toivo toivoton.
Tummensi alleen turve maan,
tähtenä loisti aamussaan.
Yön kuningatar kukkaan vei,
päivällä enää ollut ei.
Kun huurre kukka ollut ois,
lämpö koski, kuihtui pois.
Kun kupla paistees auringon,
jonk´ aika aina lyhyt on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti