Kevät suveksi suurtuu
Kaikki purot purkii vettä,
talvi laittaa lähtöään.
Kevätpäivän kimmellettä
putoaa päältä päälle pään.
Kaamoskaan ei talvea tue,
pois on pönkät paikoiltaan.
Ei yöt pitkät päivää pue,
mutt´ kiuru soittain kanneltaan.
Kevään leijat liitää yllä,
kurkiaurat vakoa vie.
Aamut valkee hymyilyllä,
pisenee päällä päivän tie.
Pullistuu puissa silmuin nuput,
haavat urvuissaan unelmoi.
Kasvaimet päistään pudottaa huput,
teerien temmel soilla soi.
Yöttömyyden ylenee päivät,
turhaa on tuike tähtien.
Talven tavat muistiin jäivät,
rohneilla roudat lähtien.
1971
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti