Kesän kynnyksellä
Puhkeaa puihin silmut,
kevätkasvit kylvetään.
Nurmiin heinä herää
helteessä kevätsään,
mi´ paistaa päältä pään.
Hulmuaa huivi tuulen
ja liehuu lieve sen.
Mies pellon pintaa polkee
väkilantaa kylväen,
leivon laulellen.
Hyväilee luonatuuli,
yllä säikky sinen.
Kesän toive tosi
on taas täydellinen,
iloitsee ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti