Karjala
Oi Karjala kansamme kaihojen maa,
missä helänyt on heimomme soitin.
Sen kannelta vieras ei vireeseen saa,
ei helä, kun kuunnella koitin.
Itkuvirsiä laulavat Laatokan veet,
aallot vyöryvät vapauteen Vuoksen.
Rouhialan paasien painanteet,
kuulen kutsuvan heimoaan luokseen.
Vieras nyt tallaa tanhuja sen
ja raiskaa sen rantojen puiston.
Isien perinnön ikuisen
katkeroivat kauniin muiston.
Ei ainaisiin aikoin Karjala jää
saappaan saastaisen anturan alle.
Kerran soitin taas heimomme heläjää,
siirtyy soitto oma omistajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti