Soivat kevään kellot
Soittoa kevään kuulen,
metsästä takaa tuulen.
Kevään huilut huikkaa soiden,
metsän kansan karkeloiden.
Rintain riemu riehuu,
yli laitain kiehuu.
Kuin talojen kartanoilla,
elämöidään soilla.
Suolta säveltä kuuluu kuikan,
etäämmältä kurkein luikan.
Teeret huhuu huomenissa,
valitusvirttään veisaa kissa.
Palokärki puuta hutkii,
tikka tarkoin toista tutkii.
Kevät kun on, tulee kesä,
pökkelössä pöllön pesä.
Tupa oravalla oma,
takana taas on talviloma.
Metsäin soi uudet urut,
takana talven surut.
Heijailevat henget hyvät,
uudet itää elon jyvät.
Tulvahtelee tuoksut uudet,
on kevätmessut metsis suuret.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti