Salosta Kanttiin
Iivanat kangastietä kulki
Pohjanmaalle Porista päin.
Kylävartiot tien sulki
usein yöllä yllättäin.
Jäämistöä jätti ryssän valta
kankaalle, miss´ käy Kanttiin tie.
Ääniä kuuluu sannan alta,
missä ryssän ruumis lie.
Pohjankankaan harjuin päällä
ollut sovinto sotainen.
Vielkin kuolleet kulkee täällä,
ei enää aseotainen.
Salosta Karviaan Kantin tiellä
vainajain varjot vaeltaa.
Aikaa olleet nytkin viellä,
altaan antaa mykkä maa.
Vanhat haudat harjuin päällä
saattaa kammon kulkijaan.
Ilmestyy ajoin nytkin täällä,
kauan maanneet mullas maan.
Kruununpuiston metsän vahti
usein koki kohdallaan.
Askeleitten tiheni tahti,
vainaja pakotti palaamaan.
Kaakon puolta kankaan alle
maastoon Kärrykoppion,
ja Äijännokalle nousevalle
henkiolentoin lääni on.
Kun on henkein pahain paasto,
liuhuparrat liiku ei.
Salosta Kanttiin kaikki maasto
liuhuparrat piiloon vei.
Likolammi liuhupartain
uima-allas ollut ain´.
Salonkylän haave hartain
ei Valkeajärvi vainajain.
Korva-Tommin kotiloholla
edesmennyt esteen eteen vei.
Kalmaisin katsein, käsi koholla
sanoi, edemmäksi ei.
Tommi pakeni, perässä vainaa
Susiahteen alle ain´.
Siitä Tommi yksin painaa
juoksujalkaa kiiruhtain.
Hämärtyy syksyyn suven sortti,
vartijat Kantin sillalla.
Lyödään kiinni kupariportti
kello kuusi illalla.
Iivanain haudat huonoo huokaa,
henget harjuilla huhuvat,
lepopaikka pareit suokaa,
öin ja päivin puhuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti