Vaimoni
kanssa
Vaimoni kanssa paikka on parhain,
illoin istua, aamuin varhain.
Lämpöinen kanssaan uinua öisin,
yksin, jos oisin, ikävöisin.
Siitä kauan, kun olen sen tänne tuonut,
kauan olla kanssaan kaitselmus suonut.
Muut mun jättää, tiedän sen,
se yksi on ystävä uskollinen.
Pitkä jo taival takanamme on,
monta kiertoa käynyt auringon,
minkä alla on kukkinut onnemme puu
ja vieläkin päivämme kirkastuu.
Kulkenut ylitsemme parhaimmat päivät,
huonot ja harmaat jälelle jäivät.
Retkemme lähenee lähtöä uuteen,
tuonelan taakse ikuisuuteen.
Jumala korkein, siunaa ja suo,
aina häntä lähemmäksi lähetä muo.
Elon päivät kerran kun illassa on,
elämä yhteinen anna, kuolematon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti