Rukiin korsi korkein
Ruis lajissaan laihon pisin,
katselee katsein ihmeellisin.
Toiset heilimöivät vasta,
se jo lakkas kukkimasta.
Se on joku johtajista,
yksi kaikkein korkeimmista.
Ensinnä tähkään tupesta tuoden,
korren korkeamman luoden.
Se on ruis suven suurin,
maassa lujemmin on juurin,
ohjaa heimoa heilimöiden,
valoisina ollen öiden.
Kerran tähkä täysin jyvin,
muitten yli ylettyvin.
Ruis rukoukseen vaipuu,
täydelle tulon täyttyy kaipuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti