Nurmen alla nukkuvalle
Armaani takaisin jos saisin
alta tuonen tumman yön.
Vartoon hapsin hopeaisin,
tuonen teljet rikki lyön.
Armas alla nurmen nukkuu,
yli vuotten vuotan vaan.
Toivoniko hiekkaan hukkuu,
astunko itse alle maan.
Siionissako sitten vasta
tavata sun taasko saan.
Hellin häntä taivaan lasta,
niinkuin kerran päällä maan.
Sitten ikieedenissä
erota ei enään voi,
vaan siellä taivaan temppelissä
aina uudet urut soi.
Ei ole lyhyt lysti siellä,
ajattomuutta aina vain,
matkalla maisella tällä tiellä
ajattelen vain armastain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti