Toukokuun toiveita
Nää hetket herättää heinän,
ja luonto lauleloi.
Pirtin päätyseinän
punaa päivän koi,
mi´ valkenee varhain.
On aamu toukokuun,
kylvöaika parhain
ja silmut herää puun.
On sielus toivo täysi,
on tunne herkkä niin,
kun toiviotietä käysi
taivaan auteriin.
Kun korkein taluttaisi
tielle tiedon puun
ja paratiisis saisi
hiljentyä haaveiluun.
Väkilantaa kylväin
multaa muokkaan maan.
Taivaan herra ylväin
sun katsoo karheaan.
Pyydän, sato saata
kasvuun kaunistain,
lämmitä, kasta maata,
ylös korret kohottain.
Ojat auki luoden
ett´ siemen sijan saa,
maan kosteutta juoden
se päivään puhkeaa.
Oraasta olki ensin,
ja siihen tähkä täys,
sadonkorjuun mensin,
miss´ silloin sirppi käys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti