Puun kannolla kauan sitten
Istuimme kannolla katveessa puitten
min´ ja muuan muu.
Kuuntelimme liverrystä lintujen suitten,
kun oli kesäkuu.
Hän, joka kannolla kanssani istui
oli ollu jo haaveeni heili.
Nyt vasten rintaani ruumillistui,
sinisilmissään paistoi kuin peili.
Rientäessä aikamme aamua kohti
me kannolta kahden lähtiin.
Metsätähtiä tielämme hohti,
ei tähyilty taivaan tähtiin.
Metsä kuuli, ei ketkään muut,
kun kulkeissa kullalle kuiskin.
Vannotin, vaietkaa puut,
kun huivia hyvästiksi huiskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti