Kankaanpään toripäivät
Kankaanpään toripäivät
torstaiksi
tuli täks’.
Kakarat
kotiin jäivät,
muut
markkinoille läks’.
Nuorten
ei nurja mieli,
ei
vanhat vapise.
Kilpaa
kilkkaa kieli,
ei
ranteet rapise.
Mutt’
vallaton on vasta
mieli markkinois’,
siell’
miestä, naista, lasta
kuin
kauriit karkelois.
Tavaraa
tarjotahan,
yleisö
ynisee,
kun
painaa puute rahan,
siks’
vaateet vaikenee.
Rihkamaa,
rinkilöitä,
helyjä
heilien,
naisten
nahkavöitä,
paistetta
peilien.
Mutt’
raikuu humu hurjin
Hevosvaihtajan,
edessä
luuska kurjin
ja ajaa
mustalain’.
Nurkan
takana, torin laidas
mies
jokin juopunut,
käy
tykönään nainen sairas
miehestään
luopunut.
Rinnallaan
istuu rietas
ja puhuu
pärpättää,
kätensä
kaulaan kietas
ja
nousee miehen pää.
Hän
naisen äänen kuuli,
tuhatta
tunteet lyö,
suudelmaan
hyytyy huuli
kun on
jo yllä yö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti