Kihniön sälli

Meillä oli ennen sotia päiväläisenä Kihniöltä kotoisin oleva Oiva -niminen nuorimies, oli yhden kesän, tuli keväällä ja lähti syksyllä. Muistaakseni Helmisen Onni oli sen meille toimittanut ja jota takanapäin kylän nuoriso haukkui Kihniön sälliksi. Oivan sukunimeä en muista, sen muistan, että kovin riuskan työmiehen maineessa ei Oiva ollut. Oiva oli vähän sellainen hurmuripojan maineessa oleva tyttöjen keskuudessa. 

Meillä oli palveluksessa samaan aikaan Forssin Saara. Me nukuimme Ellin kanssa samassa puodissa kuin Saarakin, minä ja Elli toisessa ja Saara toisessa sängyssä. Oivalla oli makuupaikka vanhalla kuistilla. (En tiedä, minkä takia sitä kuistia silloin sanottiin vanhaksi kuistiksi, minun mielestäni ne kuistit olivat saman ikäisiä.) Oiva otti tavaksensa silloin tällöin luikahtaa sinne meidän makuukamariimme Saaran viereen peiton alle emmekä me sitä kovin kummana pitäneet. Niinhän se naapurin Laurikin edelliskesänä luikahteli Länsimäen Eevan sänkyyn samassa paikassa. 

Oli taas eräänä lauantai- tai sunnuntai-iltana kylätanssit Lehtilän punaisella suulilla, sinne menivät Saara ja Oivakin. Siellä tanssipaikalla oli kuulemma pontikkapullo kiertänyt nuorten miesten keskuudessa, sitä oli Oivakin innolla naukkaillut ja siitä tilaisuudesta aamuyöllä oli vähän murjottuna tullut takaisin. Jälkeenpäin kerrottiin, että Oiva oli siellä tanssipaikalla ruvennut kovin riehumaan ja uhkailemaan jopa seipäällä ja näin saanut kylän nuorilta miehiltä köniinsä. Muistan seuraavan päivän, oliko se nyt sunnuntai tai maanantai olleen Oivalle tuskallisen päivän, oli krapula ja oli ruhjeita. Äiti manaili, että kaikkia sitä on tullut nurkkiinsa otettua. Meiltä lähdettyään Oivan elämänvaiheista ei sen koommin koskaan kuultu. Tietenkin oli talvisodan syttyessä ensimmäisten joukossa lähtemässä tulilinjoille. 

Vesaska ja Lempi joutuivat kiinni viinankeittopuuhista. Siitä ei tullut koskaan myöhemmin kyseltyä, että missä se tehdas sijaitsi ja kahdenko ne kaksi naista keskenään sitä tehtailivat. Todennäköisesti jossain joen partaalla, jostakin niiden oli täytynyt oppi saada. Vesaska oli Fannyn hyvä ystävä, kävivät joskus toisissaan. Muistan Vesaskan olemuksen ja ne pyöreät silmälasit.

Raivalaan kun lapsena aina joskus menimme Helmisen mummolle, minä ja Elli, kävelimme Ylikosken tiehaaraan odottamaan Parkanoon päin menevää linja-autoa. Äiti neuvoi, että menkää Vesaselle odottamaan autoo ja pyytäkää Vesaskaa pysäyttämään auto. Niin tehtiin, muistan kun Vesaska otti jonkun nenäliinan tapaisen ja tuli tien viereen ja pysäytti auton huiskuttamalla nenäliinaa. Se oli suuri helpotus, kun emme oikein tienneet, kuinka onnikka pysäytetään. Neuvoi vielä, että jääkää ajoissa pois autosta. 

Vesaskalla oli paljon lapsia, ainakin kahdeksan kappaletta, jos oikein olen osannut laskea, suurin osa tyttäriä.