Haavanlammi

 

Haavanlammi oli yksi talo paikkakunnalla, jossa jouduimme asioimaan. Kylvö- ja korjuuaikana tarvittiin naapuriapua ja meidät lähetettiin viemään sanaa, että jos Jalmari vaikka silloin tai silloin kerkiäisi tulemaan. Jalmari oli minun muistin aikanani isäntä Lammilla. Vuorostaan Jalmari sai lainata hevosta ja työvehkeitä. Luulen, että rahaa ei käytetty, maksettiin naapuriapua käyttäen toinen toiselleen. 

Leskeksi Jalmari jäi minun lapsuusaikanani, liittoa kesti ehkä parisen vuotta. Elle kuoli keuhkotautiin, muistan luurangoksi laihtuneen potilaan, jonka joskus Lammilla käydessäni näin siellä keittiön peräsängyssä. Lapsia heillä ei ollut. Myöhemmin Jalmari avioitui Hämäläisen Helmin kanssa. 

Lammilla asui Jalmarin lisäksi äiti Manta, sisar Elle, veljet Viljami ja Martti. Viljami rakensi myöhemmin oman talon Koukkunevalle Korvaperän rajamaille. Minun muistini ajan Manta liikkui hyvin huonosti, liekö hoitamaton lonkkavika. Elle hoiteli Jalmarin taloutta ja samalla äitiäänkin. Martti asusteli kotonaan itsellisenä, hoiti oman ruokataloutensa. Kun muut menivät keittiön pöydän viereen aterialle, niin Martti istui pirtin nurkassa ja söi omia eväitänsä. Martti oli tarinamies ja kovan työmiehen maineessa. Kaiveli aikoinaan monet salaojat isäntien pelloille. Oli sodan jälkeen töissä koeasemalla ja iltaisin kaiveli ojia. Kuulin kerrottavan, että Vihtori ja Manta olivat tulleet aikoinaan Kiikoisista Jämijärvelle. Olivat ostaneet Pitkäkoskelta maapalan ja rakensivat korpeen torpan itselleen. 

Ulkorakennuksia oli pieni navettaröttelö, aitta, maakellari ja riihirakennus. Saunaa ei ollut ollenkaan kunnes Martti sodan jälkeen rakensi jonkinlaisen korsusaunan. Kaivoakaan ei ollut, karjavesi kannettiin joesta, keittiövesi tuotiin jostain lähteen silmästä. 

Martti oli värikäs henkilö, tarinan taitaja. Istuskeli meilläkin illat pitkät etenkin talviaikana. Silloin ei ollut tarjolla noita iltasivuhommia, lähinnä ojien kaivuuta. Martti teki aikoinaan sen linnareissunkin kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä, oli siellä ehkä pari kolme vuotta. Linnassa olosta Martilla oli lukemattomia tarinoita. Siellä sitä oli ollut kaikenlaisia rosvoja ja murhamiehiä. 

Sodassa Martti oli monet vuodet, ensin talvi- sitten jatkosodassa. Taipaleen taisteluista riitti loputtomasti kerrottavaa, samoin jatkosodasta Ihantalan taisteluista. Tavattoman humoristinenkin Martti oli päinvastoin kuin veljensä Viljami ja Jalmari. 

Martin kohtalona oli joutua vielä vanhemmilla päivillään jämijärviläisen lesken pauloihin, hän puhdisti Martin putipuhtaaksi rahoista. Näin Viljami kertoi myöhemmin. Martti kuoli keuhkosyöpään, poti lesken saunakamarissa loput elämänsä viikot. Haudattiin samoihin aikoihin kuin Pajulan Jorma.