Aatokseni viettää taas tuone Myllysaareen, jonne mielikuvituksissani olen vuosien varrella rakennellut pientä punaista tupaa, pientä mökkiä ikkunoineen. En ole saanut sitä vielä ajatusmaailmassani valmiiksi, paisi unimaailmassani olen jo asunutkin siellä. Seison kosken rannalla, joen toisella puolella nyökyttelevät ikikuuset, tervehtivät minua runsaine käpyineen.
Häärään ja touhuan aivan yksinäni ja olen onnellinen unien mökissä. Muu maailma on unohtunut, minä olen vaan. Katselen kosken pieniä kuohuja, jotka iso lampikohta sitten nielaisee. Herään!
Samanlainen unimökki minulle on näyttäytynyt siellä Koti-Mäkelän Reimintien varrella olevan metsikön keskellä, ehkä useammankin kerran. Siellä vaan on ollut minulla asuinkavereita, epämääräisiä henkilöitä.
Lapsena ollessani tuo Reimintien mökki jo ensimmäisen kerran tuli eteeni marjareissulla ollessani, siitä en kertonut kenellekään, unikuvissani pidin sen ihan ikiomana salaisuutenani.
Myllysaaren mökki alkoi elää valveilla ollessani saarella käydessäni noin vaan sanottakoon ”huvin vuoksi”. Oikeasti ajatellen ilman unia ja unelmia pikku tuvankin rakentaminen sille kauniille saarelle olisi melkein mahdotonta, kun ottaa huomioon jyrkät rinteet joka puolella,
Myllysaarelle en kolmeen vuoteen ole enää uskaltanut lankkusiltaa pitkin kävellä. Tällä hetkellä eivät voimatkaan varmaan enää riittäisi. En uskaltaisi laskea sinne vievää polkuakaan enää. Näkyvyys on muutenkin saarella ajan myötä tukkeutunut runsaan kasvillisuuden myötä.
Kiiskisläiset pitivät saarta emakkojensa kesälaitumena, jotakin osaa saaresta, jossa saivat tonkia ja viettää leppoisia kesäpäiviä. En muista, olisiko siellä ollut jonkinlainen katos pahojen ilmojen varalle. Luulisin, että edellisetkin asukkaat sitä saarta jotenkin hyödynsivät. Eipä tuotakaan tullut Jaakolta koskaan kysytyksi.
Linnuille ja metsän eläimille saari on ihanteellinen
pesimis- sekä oleskelupaikka, häiriöitä ei ole. Sinne voisi vaikka karhu
asettua talviunille. Tietäisivätpä vaan tuon kohdan, missä uni maittaa.
Varmasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti