Mailmalle

 

”Maailmalle avaralle” sanotaan jossakin laulussakin, mutta kun en muista sen laulun jatkoa. Minua vaan kiinnosti ja kiinnostaa vähän vieläkin se asia, jolloin lähdettiin ja lähdetään vieläkin ”mailmalle”, käsitykset tosin asiasta ovat muuttuneet. 

Lapsena ollessani puhuttiin milloin kenenkin mailmalle lähtemisestä. Minun käsitykseni mukaan silloin se mailma oli jotain suurta ja salaperäistä. (Sitä lähtemistä sanottiin silloin mailmalle, ei maailmalle lähtemiseksi.) 

Meidän Mäkelän naapuristakin Forssin Martti lähti maailmalle aikoinaan, silloin sanottiin, että Forssin Martti lähti mailmalle. Meidän muksujen, etenkin minun käsitykseni oli, että Martti lähti johonkin huolettomaan, hauskaan paikkaan, jossa on hieno olla ja jossa kaikki asiat ovat aivan erilaisia kuin täällä kotiperällä. 

Muista senkin, kuin Martti tuli mailmalta joskus käymään kotikulmilla, kävi meilläkin naapureita tapaamassa. Muistan, kun Martti puhui aivan eri murretta, mitä hänkin ennen tällä kyläkulmalla puhui. Se vasta oli minusta, tai kuulosti minusta hienolta. Kylän silloinen nuorempi väki alkoi piloillaan matkia Martin hienostelevaa puhetapaa. Muutenkin se oli ruvennut käyttäytymään herrasmiesmäisesti. Äiti-Fanny sanoi joskus, että Forssin Martti on kovasti olevinaan ja kovasti teeskentelee. 

Martti viipyi kotikulmillaan ehkä pari kuukautta, kun jo taas alettiin puhua, että Martti on lähtenyt uudestaan mailmalle. Minun tietääkseni sille mailmantielle Martti sitten jäikin. 

Jonkin ajan kuluttua alettiin puhua, että Kallion Topi on lähtenyt mailmalle. 

Minulle ei pitkiin aikoihin tullut selvyyttä eikä todellista kuvaa siitä mailmasta, johonka lähdettiin. Oletin vaan, että se on jotain oikein hienoo ja että siellä asuu hienoja ihmisiä, jotka puhuvatkin kauniisti niin kuin Forssin Martti. 

Sitten vähän myöhemmin alettiin sanomaan, että taas se ja se on lähtenyt mailmalle. Kallion Topi ei kovin kauan mailmalla viipynyt. Kotiseutu oli Topille rakkaampi kuin mailmallaolon houkutukset. 

Mailmalle lähti kerran äiti-Fannyn velikin, Helmisen Onni, josta taas käytettiin sanontaa, että Onni on lähtenyt mailmalle. Mutta se Onnin mailmalla olo loppu aika lyhyeen. Tarinoita sieltä oli kuitenkin kerrottavana. Näistä suurin osa oli mielikuvituksen tuotetta. Äiti tapasi sanoa, kyllä tuo Onni on sitten kova valehteleen. 

Minullekin vähitellen selvisi, että se mailma ei ole mikään paratiisi, ne ovat lähteneet työn hakuun, jotkut hakemaan uusia seikkailuja ja ehkä jotkut vaan kuljeksimaan ja kattelemaan, mitä mailmalla tapahtuu. 

Hautamäen Kalervo joskus keskenkasvuisena suunnitteli lähtevänsä mailamlle, kun oli suuttunut vanhemmilleen, jotka aina riitelivät ja joskus tappelivatkin pienessä humalassa ollessaan. Kyllä se Kalervo joskus myöhemmin mailmalle lähtikin, mutta se mailmankuva oli silloin jo aivan erilainen. 

Sitten muistan vielä Saarijoen Aarnen siskon Impin, jonka myös sanottiin lähteneen mailmalle joskus myös sanottiin lähteneen mailmalle joskus vuoden 1930 paikkeilla ja josta minulla ei ole muistikuvaa, kuulin vaan tästä ihmisestä kerrottavan. Aikuisiälläni kerrottiin, että Impi oli lähtenyt aikoinaan piiaksi johonkin Keski-Suomeen ja oli siellä ”päässyt” emännäksi isoon taloon. 

Mekin Ellin kanssa pikkulikkoina haaveilimme joskus aikuisena lähtevämme mailmalle, sillä se mailmalle lähteminen oli silloin aika yleinen puheenaihe ja se mailma siellä aidan toisella puolella oli aivan eri mailma kuin nykyinen mailma.