Helmisen Impi

 

Olin joskus lapsena kesäisin Helmisen mummulassa viikon, joskus kaksikin viikkoa kerrallaan. Helmisen mummulla oli pitkän rakennuksen läntisessä päässä kaksi kamaria. Taata kuoli jo niin varhain, että minulla on vain hämärä muistikuva taatasta, jolla oli viikset. 

Helmisen talo oli ja on yhä vieläkin keskellä kylää, se oli silloin kylän muksujen kokoontumispaikka, jossa juostiin kaikki mahdolliset piilosilla olot karttuleikkeineen ja vinkkisilläoloineen. Helmisen serkkuja oli Lilla (Lilja), Terttu, Siiri, Annikki ja Heikki. Äidin sisko Impi kuoli nuorena, 28-vuotiaana, keuhkotautiin. Impiltä jäi kaksi pientä lasta, 3-vuotias Olavi ja muutaman viikon ikäinen Viivi. Olavi kuoli pian Impin jälkeen hinkuyskään ja Viivi jäi mummun hoiviin. Impin mies oli mettäpomo Västilän Martti.

Muistan Impi-tädinkin sairasvuoteellaan mummun kamarin sängyssä. Muistan Impin kuoleman jälkeen senkin, kun 3-vuotias Olavi seisoi ikkunan edessä tuolilla, katseli ulos ikkunasta ja sanoi, että nyt Impi tulee, auto jo päritee. Mummu itki ja Teo-enon vaimo Laura itki. Satuin olemaan silloinkin siellä. 

Jonkin ajan kuluttua Laura toi Viivin huopaan käärittynä meille, mummu ei jaksanut kahden pienen orpolapsen kanssa. Lauralla talonpuolella oli itsellä täysi työ omien lasten ja talon töiden kanssa. Viivi ei miellä kovinkaan kauan ollut, olisiko muutaman kuukauden verran. 

Eräänä päivänä mummu tuli meille muistaakseni Kallen kuorma-autolla, tuli kovasti itkien. Olavi oli yöllä kuollut hinkuyskäkohtaukseen. Muistan, kun äiti sanoi mummulle, että älkää sitä niin kovin surko. Tallella Olavi on, näkevät Impin kanssa varmaan toisensa. 

Olavin hautauksen jälkeen Viivi haettiin takaisin mummun hoiviin, missä kasvoi aikuiseksi. Avioitui hyvin nuorena naapurin pojan Lepistön Erkin kanssa. Heillä on tytär Ritva ja poika Markku. Pikkulapsina olen heidät nähnyt. 

Impin kuoleman jälkeisenä aikana muistan vielä, kun Helmisen Lilla ja Terttu kertoivat, kuinka kaikki paikat heillä pestiin ”lysöödillä”, sairaanhoitaja kävi pesemässä, tietysti talon väen avustuksella. Lilla ja Terttu näyttelivät mummun puodissa olevia Impin jäljelle jääneitä tavaroita. Muistan vaan joitakin vaatteita ja joku kaappi on jäänyt mieleeni. 

Västilän Martti avioitui myöhemmin erään parkanolaisnaisen kanssa, nimeä en tiedä, tietääkseni heillä on lapsiakin. Kysyessäni joskus aikuisiällä Viiviltä isästään Martista mm. kävikö koskaan tytärtään katsomassa. Viivi muisteli, että toi se joskus hänelle sukset, kun hän oli kouluikäinen. 

Olavi kertoi joskus 50-luvun alkupuolella heille Mäkelään tulleen joku arki-ilta miehen, joka oli liikkeellä autolla. Kukaan ei miestä ensin tuntenut, mutta sitten mies esitteli itsensä Västilän Martiksi, oli tulossa Karviasta jostakin metsänkaatopaikalta. Olavin kertoman mukaan tummatukkainen mukava mies. Tämä oli viimeinen tieto Västilän Martista, Viivin isästä.