Soi sieluni
kannel
Mun sieluni kannel soi,
se äänin helkkää niin helein.
Sitä ken kuunnella voi,
se näppii näkyvin elein.
Kuuleeko kukaan, kun soitan,
minäkö yksin vain.
Aina silloin tunteeni voitan,
yksinäisyyden hiljaa hain.
Siellä laulan taivaasta, maasta,
syksyn tulevasta tummasta yöstä,
elämästä ja kuoleman taasta,
näin tehdystä turhasta työstä.
Minä laulan, kun linnut lakkaa,
laineet lahden ei rantaan lyö.
Tikka vain honkaa hakkaa
ja pimenee Pohjolan yö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti