Muistelen Jokiniemen Kreetaa ja Iisakkia, joiden sukunimi oli Joensuu, mutta kylällä kulkivat Jokiniemen Kreetana ja Iisakkina, kun paikan, missä asuivat nimi oli Jokiniemi. Iisakista minulla on vain vähän muistoja. Lähinnä muistan sen kippura-anturaisen kelkan, jolla Iisakki haki meiltä talvella lehmälleen ruumenia isolla rouhekopalla.
Kreeta on jäänyt mieleeni monella tavalla. Lapsina kävimme paljon ”Kreetalassa” (Forssilaiset puhuivat aina Kreetalasta, ei Jokiniemestä). Kreeta teki meille kaikenlaisia palveluksia, kehräsi, kutoi, oli loukkusaunassa jne. Ja joskus kupparinakin.
Koskaan en tullut kysyneeksi keneltäkään, kuinka ja koska Iisakki sen mökkinsä siihen Jokiniemen tantereelle rakensi ja mistä Iisakki yleensä oli kotoisin ja kuka oli Iisakin ensimmäinen vaimo. Kreeta oli todennäköisesti Kuusjärven kylästä Parkanon pitäjästä.
Olen kuullut joskus nuoruudessani kerrottavan, että Kreeta on ollut Kalliokoskella piikana aikaisempien asukkaiden aikana ja sieltä Iisakki on leskeksi jäätyään noutanut Kreetan torppansa emännäksi. Kreetalla on ollut Jokiniemeen tullessaan tytär Iida, jota sanottiin Porin Iidaksi ja myös Halmelan Iidaksi. Liekö ollut Kreetan avioton lapsi, vai oliko Kreeta jäänyt Iisakin tapaan leskeksi?
Iisakilla oli edellisestä avioliitosta poika Vantte, joka oli avioitunut Pyysalon Emman kanssa ja muuttanut Jokivarrelle isännöimään Pyysalon taloon. Emma puolestaan oli jäänyt leskeksi Karhulan Nikosta. Vantte oli Emman toinen aviomies. Emmalla ei ollut lapsia itsellään, oli kasvattityttö Kaino, joka oli minun ikäiseni. Oltiin koulukavereita.
Vanten kuoltua Emma avioitui vielä kolmannen kerran Vihtiläjärveltä kotoisin olevan Marjamäen Toivon kanssa, jolla oli poika Arvo. Näin tarina kertoo. Toivo oli vuosikymmeniä Emmaa nuorempi iso miehenkorsto.
Emma kuoli jäätyään junan alle Niinisalo-Jokivarsi taipalella.
Ei ole tietoa, kävikö Emma koskaan tapaamassa appivanhempiaan Jokiniemessä. Emma oli melkein umpikuuro ja puhui kovalla äänellä. Kuurous oli tekijänä siinä, kun Emma hevosen kanssa rekineen junan alle jäi. Emma oli ahkera ajelemaan talvisin hevosella. Poikkeili meillä Mäkelässäkin aina joskus, kun Karhuperältä palaili. Kävi hevosella toimittamassa Kirkonkylällä asioita väärin, millä sitten naurettiin.
Vantte oli minun muistini mukaan hiljaisen sorttinen, puuhaili aina jotain, kun poikkeilimme aina joskus Pyysalossa koulumatkalla Kainon pyynnöstä. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt, että Vantte on Jokiniemestä kotoisin.
Jokiniemen mökin on täytynyt olla paikoillaan siellä Mäkelän maalla jo ennen kuin Frans Mäkelä on Mäkelän taloa tullut isännöimään siitä päätellen, kun minun lapsuudessani mökin rakennukset olivat jo vanhuuttaan harmaantuneita.
Mökissä oli vain yksi huone ja tilavahko porstua. Muistelen, että siinä porstuassa oli maalattia, ei ollenkaan lattialankkuja. Näin mieleeni on jäänyt, ellei muisti petä. Muistan siellä porstuassa olleen kaikenlaista pyttyä ja kiulua, jopa höyläpenkinkin. Ulkona kasvoi jotakin ringonblummaa ja tikkerperiä. (Meidän mummuvainaa sanoi karviaismarjapensaita tikkerperiksi.)
Pieni navettapöksä oli puolivälissä tonttialuetta, joka rajoittui jokeen. Muistan aina sen sontatunkion, joka oli siellä navetan takana ja joka siihen aikaan näkyi hyvin meidän pirtin päätyikkunasta.
Kreetan tyttären, Porin Iidan vaiheista en tiedä.
Todennäköisesti oli asettautunut asumaan Porissa, koska Porin Iidaksi
kutsuttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti