Syksyn tuulet puhaltavat, myrskyilee ja ravistuttaa puita. Taas kerran on syyskuu ja syksy ja samalla syystunnelmat. Sadetta ja välillä aurinko pilvien raosta antaa hehkua koko voimallaan. Tämä on syksyä vuonna 2010 nyt ja aina ja iankaikkisesti. Näin se on kulkenut aina samat kuviot.
Vielä ihan ei ole täydellinen ruskan aika, vielä pari viikkoa, niin alkaa jo olla väriä luonnossa. Loka- marraskuu on aina ankeeta aikaa sen jälkeen, kun lehdet ovat pudonneet puista ja pellot on mustalla mullalla ja alkaa räntähiutaleita putoilemaan taivaalta ja pikkupakkaset tekee ulkona paikat liukkaiksi, että joutuu varomaan joka askeleella. Semmoista se on syysaika iloineen ja pikku murheineen.
Voi sitä lehtisatoo, mitä maa taas päällään kantaa, kun kaikki lehdet on taas kerran pudonneet puista. Aina ne lehdet vaan joka vuosi painuu tuonne maan uumeniin. Iskelmälaulujen tekijöille on aina ollut yksi lempiaihe pudonneista lehdistä. On punaiset lehdet vaahterasta maahan leijaa. Kas lehdet putoo kuin kyyneleet mi silmistäni vuotaa. Yksi, jota paljon vieläkin soitetaan on Varisevat lehdet, jota haitarinsoittajamestarit niin värisevin soinnuin osaavat kuvailla.
Näin se luonto taas alkaa vähitellen valmisteutua talven
varalle, Kaipa sekin on taas vastaan otettava se kylmä talvikin. Minulle on
leudotkin talvet jo ankeita ja ankaria, onko se tuo ”rometiisi”, joka sen
tekee.
Varsa-Vihtori-vainaa valitteli ennen ”rometiisiaan”, kun taloon poikkesi tarkoittaen reumatismia. Tällä naureskeltiin, arvattiin kyllä, mitä vaivaa Vikki tarkoittaa.
Sitten on vielä eräs vanha iskelmälaulu, jossa lauletaan, että Syyskeltaiset lehdet maan peittää, synkkä on päivä ja harmaa jne.
Siten vaan elellään tämä pieni hetki syystunnelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti