Huurrekukka
Kun häälyvän heinän edessäin nään
vuoskymmenten kuluneitten takaa.
Tumman tukan somistaman pään,
vaikka jo mullassa makaa.
Mutta muistojen taakse tallettain,
elon eletyistä vihreimmät vuodet.
Kesäyöt kun kanssaan valvoa sain,
onni yhteinen olla oli, nuoret.
Vaihtelee onni ja onnettomuus,
elämän hajoava haaksi.
Toisinaan toivo ja toivottomuus,
ihmisihanteet maatuu maaksi.
Hänet sittenkin sieluni silmillä nään,
kun katselen elämäni karttaa.
Vaikka etäämmäksi
erkanen, jään,
mutta muistlen mennyttä Marttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti