Valkoisella kalliolla

 

Valkoisella kalliolla

oli toripäivät taannoin.

Oli kaikkien silloin hyvä olla

omin aikaan saannoin.

 

Jokainen oli oma itte

torillakin olo.

Vei meijerin sikalaan Alppi sitte,

jos oli oikein nolo.

 

Ei perustukset pettänyt

toripöytäin alla.

Jokainen sen tiesi nyt,

ollaan kalliolla.

 

Itseään aikaa antaen,

nojailla kirkkoaitaa.

Myös päällään kaikkea kantaen,

tori kallio oli kaita.

 

Ei Helppo-Heikki-kauppiaat

häirinneet kirkon rauhaa.

Rauhassa sai olla kirkkomaat,

vainailla lepo lauhaa.

 

Valkoisella kalliolla,

kainalossa kirkkoaidan,

sai toripäivät lasnaan olla

sivussa tielaidan.