Kesän keinumorsian
Muistis ain elää
kesä nuoruuden,
kuulen kun laulu helää
keinumorsiamen.
Neito nätti nuori
kaunis kuin aamun koi,
leimahti lemmen luoti,
sieluni ankkuroi.
Oli olla suurta silloin,
muistelen muuten vain.
Keinussa kesäilloin
kanssaan olla sain.
Sormessaan sormus uusi,
kutreillaan kukkanen.
Hymyilevä suusi
on muisto ikuinen.
Kaulallaan ketju kultaa,
sen kaarta kaunistain,
muu mulle oli multaa,
hän kaikki, kaikes ain´.
Syttyi syksyn tähti
tummuvan taivahan,
muuttolinnut lähti,
myös keinumorsian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti