Tuulen
tuomana
Pihassa pieni koivu,
sinut tainna tallataan,
mull´ toive olisi, toivu,
urvut teet aikanaan.
Kun tulla isoksi ehdit,
kun vartes vahvistuu,
iloitset kun lehdit,
aikuinen olet puu.
Sijallas siinä silloin
miellytät mäen tän,
muistelet aikaa milloin,
olit ensi elämän.
Vartioit varsin valkein
tienoita tilaltaan,
pohjoinen pohtaa palkein,
et taivu tahdostaan.
Syys sun riistää lehden,
varvuissas viuhu soi,
tuuli työtään tehden
nyt koivu levätä voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti