Puristin kättäs kerran
Puristin kättäs kerta,
samalla sydäntäs.
kun ois mun omaa verta
ollut elämäs.
Tunsin rintas lyönnit,
tunsin, kun sydän sous,
suonissa veren lyönnit,
kun laineet laski, nous´.
Heija hengityksen
mun hipoi hiuksiain.
Niin kirkkaan kimmellyksen
kuvasi sieluun sain.
Lempes liekki lauha
kädestä käteen käy.
Kun autuaan ois rauha,
ei tunteis tuskaa näy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti