Kuun kulku
Kuu kulki kaukaisen kaaren
ja lasketti lännen taa,
aaveita aikaan saaden,
heitä heijasti metsä ja maa.
Yli laaksoin ja kumpujen kulki,
halki harjuin ja hankisen maan.
Yön salat se saattoi julki
valjulla valollaan.
Se Pohjolan portista nousi
halki kahlasi kaislaisen rannan,
taivahan tähti merta se sousi,
taakse torkahti harjujen sannan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti