Kuun kelkka
Kuun kelkka laskee latuaan
taivaan kumuun kuperaan,
välistä kantoin, kivien
päältä mäen metsäisen.
Valaisee ladun laskeissaan,
ei kaadu kelkka kertaakaan,
yhden kerran yössä vain
taivaan kumun kirkastain.
Sen valo valuu maahan myös
min väki värjyy talven yös,
taivaan kivet kirkastaa,
kun mäkeä laajaa laskettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti