Yössä
Kuulumattomin askelein kulkee yö,
kenkien korko ei korviini kopsa.
Kello vain aikaa mittaa ja lyö,
ja häilyypi heiluri nopsa.
Vaaksan verran ohitseni ajaa,
tunne, en tiedä, näköni on vajaa.
Vaunut yön on verhoiltu veralla,
edessä aisoissa astelee aasi,
musta mies kuskina keralla,
jokaiseen taloon kuormansa kaasi.
Kuulu ei rattaiden räikyvä rämy,
pihalla on pimeää, pirtissä hämy.
Ajomies aasia aamuun hoputtaa,
aasia mi´ kantaa ainaista iestä.
Samettista sauvaa korkeuteen koputtaa,
aasi ei tottele mustaa miestä.
Silmänsä uneliaat aasi kun avaa,
nousevan idästä huomenen havaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti